Pääkirjoitus: Älä lannistu, älä pelkää

Elämme viheliäisiä aikoja. Vaikka monilla mittareilla arvioituna hyvinvointimme on ennätyksellisen korkealla, on arkeemme pesiytynyt katkera sivumaku. Digilaitteemme sylkevät huonoja uutisia enemmän kuin jaksamme ahmia ja epävarmuudesta on tullut elämämme kutsumaton kumppani.

Puristavien uutisten ja elämäntilanteiden keskellä myös Jumala tuntuu olevan kaukana. Raamatun lohduttavat sanat tuntuvat menettäneen makunsa ja elämän tarkoituksenmukaisuus vaihtunut merkityksettömyyden kokemukseen. Moni huokaileekin unettomina öinä: Missä oikein piileskelet, Jumala!

Lapsena minulle rakas Raamatun kertomus oli Jeesus myrskyn tyynnyttäjänä. Pelkäsin pienenä kovasti rajuilmaa ja monesti eläydyin opetuslasten ahdinkoon keskellä myrskyävää järveä. Jeesus nukkui veneen perällä, kun laiva oli uppoamaisillaan. Lopulta opetuslapset herättivät Jeesuksen ja tämä nuhteli tuulta ja tuli aivan tyyni sää.

Näin aikuisena olen pohtinut, ettei Jeesus ehkä ollutkaan niin suuri tarinan sankari. Nimittäin jos Jeesus todella on maailman Vapahtaja ja itse Jumala, eikö hän tasan tarkkaan tiennyt jo ennen venereissua, että järvellä puhkeaa hirmuinen myrsky? Eikö siis Jeesus pikemminkin vienyt opetuslapset myrskyyn kuin vain pelasti myrskyn keskeltä?

Myrskyn keskellä kaipaamme apua. Siihen tarvitsemme Raamatun sanaa.

Me emme tiedä, miksi Jumala sallii myrskyn iskeä elämäämme, mutta monen kokemus on se, että vaikeiden vaiheiden jälkeen voi nähdä elämässä tarkoituksenmukaisuutta ja sitä, että Jumala olikin koko ajan lähellä.

Myrskyn keskellä kaipaamme kuitenkin apua. Siihen tarvitsemme Raamatun sanaa. Usein riittää, kun lohduttavia sanoja toistaa, ikään kuin rauhoittaa itseä. Olen huomannut, että varsinkin tämä Mooseksen kirjan ajatus toimii lääkkeenä ahdistukseen: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31:7).

Kirjoittaja on Oulun yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja