Pääkirjoitus: Elämä voi muuttua hetkessä

Reilun viikon ajan olemme surreet koko maassa Vantaan koulusurman tapahtumia.

Esiin on noussut kysymyksiä kysymysten perään: Olisiko koko tragedia saatu estettyä? Miksi ampuja päätyi näin väkivaltaiseen tekoon? Miten 12-vuotias lapsi sai käsiinsä aseen? Kenen on vastuu?

Tapahtuma muutti monen ihmisen elämän, niin ammuttujen ja ampujan kuin heidän läheistensä.

Sydäntäsärkevää oli lukea uutisjutusta, että aseella ampunut poika oli kertonut kuulustelussa katuvansa tekoaan. Surullista tämä oli siksi, että näin varmasti on, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kunpa vain sormi ei olisi painanut liipaisinta.

Koulusurman syissä riittää pohdiskeltavaa. Uskon, että tapahtuma on koskettanut erityisesti kaltaisiani äitejä ja isiä, joiden lapset ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin ampuja ja hänen luokkatoverinsa.

Mieleen nousee huoli omien lasten arjesta ja hyvinvoinnista. Kuinka he pärjäävät joukossa? Osaavatko he kohdella toisiaan ihmisiksi, niin kuin haluaisivat itseään kohdeltavan? Jäävätkö he yksin, vai onko heillä kavereita? Näenkö, jos jotain on vialla ja uskaltaako lapsi puhua kotona asiasta?

Näihin asioihin me aikuiset voimme vaikuttaa. Tässäkin tapauksessa teoilla on seurauksensa. On näytettävä esimerkkiä ja opetettava toinen toisensa arvostusta. Kerrottava, että samoin kuin tönimiset myös sanat sattuvat ihmiseen. Näytettävä keskustelun mallia, jossa oikeasti kuunnellaan ja yritetään ymmärtää, ei nälvitä ja yritetä voittaa.

Tosiasia on, että elämä voi mullistua itsestä riippumattomista syistä minä hetkenä ja minkä ikäisenä tahansa. Siksi jokaisesta päivästä pitää yrittää tehdä mahdollisimman hyvä – itselle ja muille.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja