Pääkirjoitus | Häät ja syntymät kertovat toivosta

Pari viikkoa sitten kotimaan uutisissa kerrottiin positiivisesta käänteestä syntyvyysluvuissa. Syyskuun loppuun mennessä Suomeen oli syntynyt 1300 lasta enemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan.

Lapset ovat merkki luottamuksesta tulevaisuuteen. Samoin voidaan ajatella avioliittojen solmimisesta. Se, että virallisesti sitoutuu toiseen ihmiseen loppuelämäkseen, vaatii rakkauden lisäksi tahtoa ja luottamusta.

Tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä koko maassa on vihitty kirkollisesti 5758 pariskuntaa. Papin aamenen liitolleen on käynyt hakemassa 120 paria enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Kerromme tässä lehdessä yhden pariskunnan hääpäivästä. Oulun tuomiokirkon Vihkihetkessä toimitettu vihkiminen tarjosi heille helpon, mutta juhlallisen tavan solmia liitto läheisten läsnä ollessa.

Monella voi olla mielessään tietynlainen mielikuva niin kirkollisista häistä kuin ristiäisistä, siitä miten ne ”kuuluu” järjestää. Usein nämä mielikuvat saattavat jarruttaa toimeen ryhtymistä.

Kirkkohäät voidaan kokea liian suureellisiksi, vaikka kirkkoon voi astella kaksin – todistajatkin hoituvat tarvittaessa seurakunnan puolesta.

Vihkitilaisuuden voi järjestää myös kotona tai mökin pihamaalla, sillä pappien ja kanttorien työhön kuuluu liikkua sinne, missä heitä tarvitaan.

Myöskään ristiäisiin ei ole yhtä oikeaa toteutusmallia. Monessa seurakunnassa järjestetään Vihkihetken kaltaisia kastemessuja, jolloin jumalanpalveluksen yhteydessä kastetaan useita lapsia. Näihin toivoisi yhä useamman yöllisten heräämisten väsyttämän vanhemman turvautuvan.

Kirkon tehtävä on julistaa ilosanomaa ja toivoa tulevasta. Avioliittoon vihkimiset, hautajaiset ja ristiäiset ovat sen ydinaluetta. Ne tarjoavat meille myös sanomaa toivosta.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja