Pääkirjoitus: Ettei tarvitsisi kuolla yksin

”Meillä on paljon tietoa ja osaamista siitä, millaiset kerrannaisvaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon heikennyksillä on”, muistuttaa Eeva Mertaniemi pääkirjoituksessaan.

Reformaation perintönä meillä Suomessa on hyvinvointiyhteiskunta, joka huolehtii sen kaikista jäsenistä.

Myös heistä, jotka eivät itse pysty jostain syystä tekemään työtä ja rakentamaan yhteistä hyvinvointia.

Järjestelmä on muuttumassa, sillä huolestuttavia signaaleja kuuluu monesta suunnasta.

Yhteinen hyvä ei jakaudu kaikkien kesken. Alueellinen tasa-arvo ei toteudu. Hiljaisimmat unohdetaan.

Perustuksemme repeilevät.

Vanhustyön keskusliitto ottaa kantaa hallituksen budjettineuvotteluihin ja toteaa, että hyvinvointialueiden säästöjä ei tule sälyttää vanhusten kannettaviksi.

HS kirjoittaa, kuinka hallitus hakee säästöjä laskemalla hoitajamitoitusta 0,6 hoitajaan asukasta kohti.

Ylen uutisessa omainen suree sitä, että saattohoitoon siirtynyt läheinen sijoitettiin vuodeosastohoitoon 100 kilometrin päähän kodistaan eikä kotiväki päässyt hyvästelemään häntä kuoleman hetkellä.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, Pohde, on vähentänyt kolmanneksen vuodeosastopaikoista.

Diakoniatyöntekijät kertovat, että avun ja tuen tarve on kasvanut.

Meillä on paljon tietoa ja osaamista siitä, millaiset kerrannaisvaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon heikennyksillä on.

Nyt on aika tarkistaa arvomme ja etiikkamme ja muuttaa toimintakulttuuri sellaiseksi, jossa ihmistä kuunnellaan ja autetaan oikea-aikaisesti ja paikallisesti.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan vs. kirkkoherra


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää