Pääkirjoitus: Ihmisen ääni

Kirkkoa on julkisesti sekä kiitetty että moitittu moniäänisyydestä. Aika ajoin kysellään kriittiseen sävyyn, kuka käyttää kirkon ääntä. Kuka sitä sinusta käyttää? Vastauksia on varmasti aika monta.

Uskon, että jokaisessa seurakunnassa on monia ääniä, jotka tunnistamme kirkon ääniksi. Oman seurakuntani ääni on progressiivisen teologian kantaaottava huudahdus, mutta yhtä aikaa yli satavuotiaan lähetyspiirin syvä sydänääni. Sen ääni on perhekerhon lattialla mussutettava naksu ja leipäjonon hidas askellus.

Saman seurakunnan todellista ääntä käyttää hän, joka on uskossaan vahva ja hän, joka on kaikkea epäilevä. Kirkon ääni on synninpäästön tarkka sanamuoto ja ohimennen huikattu ”sori”. Eivätkä mitkään näistä äänistä ole välttämättä ristiriidassa keskenään.

Kirkossa kuuluva ääni on elämän ääni, siksi se on aina tosi. Jokainen ääni, äännähdys, huuto tai kuiskaus kuuluu syystä. Siksi ihmisen ääntä on tärkeä kuulla.

Äänenkäytössä voimme pohtia omia motiivejamme. Muiden motiiveja voimme vain arvailla.

Oletko sinä loukkaantunut puheesta, sanoista tai tapahtumista kirkossa? Oletko sinä loukannut sanoillasi tai teoillasi toista? Äänenkäyttöön kuuluu vastuu.

Paastonaika kutsuu hiljentämään. Paastonaika kutsuu huutamaan. Elämä kutsuu esiin sen toden, jonka puolesta ei voi vaieta. Kirkon äänen tulee kuulua kaikkein ehdottomimpana heikomman puolesta.

Kohta on aika käyttää ääntään ja antaa äänensä käyttöön. Seurakuntavaalit käydään marraskuussa. Nyt etsitään hyviä ehdokkaita. Onko sinulla sanottavaa, vaikuttamisen halua ja motiivia toimia hyvän puolesta? Anna äänesi – ala ehdolle! Ääni kantaa lähelle ja kauas, sillä syksyllä valituista luottamushenkilöistä valitaan kirkolliskokouksen äänenkäyttäjät.

Kirkon ääni on Sinun äänesi.

Kirjoittaja on Oulun tuomiorovasti