Pääkirjoitus: Jokainen meistä on vaikuttaja

Isänsä poika. Aivan kuten äitinsä. Sukuunsa on tullut. Sellaisiahan ne ovat.

Nämä lyhyet toteamukset voivat olla kehuja tai moitteita. Paljon riippuu äänensävystä, siitä, miten sanoja asian toteaa. Huokaiseeko hän samalla ihastuksesta vai tiuskaiseeko kommentin ilmoille halveksuen.

Meitä kaikkia verrataan helposti vielä aikuisinakin vanhempiin sukulaisiimme ulkonäön perusteella, mutta ruumiinrakenne ja silmien väri eivät ole kaikki, mikä periytyy. Myös asenteen, ajatusmaailman ja käytösmallin voi periä.

Jos on pienestä pitäen kuullut, että miehiin ei voi luottaa, naisessa, joka ei halua lapsia on jotain vikaa, pojat eivät saa itkeä ja tytöt eivät pärjää matematiikassa, niin helposti alkaa näin uskoa.

Nämä asenteet muuttuvat omassa mielessä tosiasioiksi, ja niistä tulee osa omaa maailmankuvaa.

Vastikään vietettiin niin rasisminvastaista viikkoa kuin tasa-arvon päivää. Hyvin harva meistä luokittelee itsensä rasistiksi eli ihmiseksi, joka luokittelee toisia sukupuolen, iän, etnisen taustan, koulutuksen, poliittisen tai uskonnollisen suuntautumisen perusteella. Todennäköistä on, ettemme huomaa vikaa itsessämme. Kukaan ei ole täysin ennakkoluuloton.

Pääsiäiseen johdattava paastoaika on itsetutkiskelulle omistettu jakso. Silloin on hyvä aika miettiä omaa käytöstä, sitä millaista asennetta itse välittää ympäristöön.

Luomme ilmapiiriä jokaisessa kohtaamisessa, kirjoituksessa ja kommentissa. Ei ole yhdentekevää, mitä puhumme. Sillä on aina vaikutusta. Mollaaminen ei ole rakentavaa palautetta ja kehu voi myös alistaa.

Sanonta, jonka mukaan lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, on kulunut. Siitä on kuitenkin helppo olla samaa mieltä, koska kyse ei ole mielipiteestä. Se on tosiasia.

Tämän ajatusmallin soisi periytyvän taustasta riippumatta: Tehkää heille, niin kuin haluaisitte teille tehtävän.