Pääkirjoitus: Jumalan siunausta kansalle

On vaalien aika. Pian valitaan Suomen tasavallan 13. presidentti. Kuka hän onkaan, hänen persoonansa, tekemisensä ja sanomisensa tulevat olemaan valtakunnan uutisten ykkösaihe seuraavat kuusi vuotta.

Silloin tällöin kuulee sanottavan, että presidentillä ei ole enää kovin suurta tosiasiallista valtaa. Kuitenkin presidentti nimittää edelleen henkilöitä merkittäviin virkoihin, vahvistaa lakeja ja johtaa ulkopolitiikan suuria linjoja. Hän myös toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Nykyisenä aikana, jolloin kaikki julkinen keskustelu on moniäänistä, mielipidevalta on yhä merkityksellisempää. Parhaimmillaan presidentin kannanotot heijastelevat osuvasti kansalaisten tuntoja siitä, kuinka elämä Suomessa sujuu. Toisaalta hänen roolinsa ulkopolitiikan johtajana edellyttää, että hän ruotii säännöllisesti Suomen asemaa suhteessa muihin kansoihin.

Presidentin puheilla voi olla rohkaiseva ja innoittava vaikutus. Hän näyttää tietä eteenpäin silloin kun kansakunnalla on käsillä vaikeita aikoja.
Väistyvä presidentti Sauli Niinistö on toivottanut uudenvuodenpuheensa jälkeen aina Jumalan siunausta kuulijoille. Lausumalla näin hän sekä liittyi pitkään perinteeseen että vahvisti kansakunnan kristillisen arvopohjan pysyvyyden.

Nähtäväksi jää, jatkaako seuraava presidentti perinnettä.

Jokainen presidenttiehdokas lupaa yleensä olla koko kansan presidentti. Valitun presidentin suosio tulee riippumaan siitä, kuinka hän onnistuu täyttämään lupauksensa. Jotta saisimme kaivatun koko kansan presidentin, voimme vain mahdollisimman suurella joukolla kiiruhtaa vaaliuurnille.

Kirjoittaja on Hailuodon kirkkoherra