Pääkirjoitus: Kirkon merkitys kokonaisturvallisuudessa

Jokainen meistä on kohdannut viestintätulvan, jossa monenlaisia huolia on maalattu eteemme. Venäjän hyökkäyssodan järjettömyys ja sen jalkoihin jäävien ihmisten kärsimys painavat mielialaa matalaksi. Seuraamme välillä liiankin tiiviisti naapurimaan edesottamuksia.

Kirkolla on aivan erityinen rooli henkisessä kriisinkestävyydessä. Se on osa kokonaisturvallisuutta eli sitä, että kaikki elintärkeät toiminnot turvataan yhteiskunnassa.  Tällaisina aikoina korostuu ainakin kaksi kirkon tehtävää: henkinen huolto ja diakonia.

Henkinen huolto sisältää kirkon hengelliseen perustehtävään kuuluvia asioita. Jumalanpalvelukset ja hartaudet avaavat toivon portteja eteenpäin. Keskustelu mieltä painavista asioista kirkon työntekijän tai toisen kristityn kanssa voi helpottaa tilannetta. Erilaiset kokoontumiset mahdollistavat hetkellisen lepopaikan. Musiikin merkitystä sielun virkistäjänä emme voi väheksyä.

Toisena tehtävänä korostuu diakonian ulottuvuus. Diakoniassa niin seurakuntalaiset kuin työntekijät tekevät paljon. Korotukset ruoan- ja sähkönhintaan sekä muihin elämisen kustannuksiin ovat jo realisoituneet. Ihmisten maksuvalmiuden heikentyminen näkyy selvästi diakoniassa.

Seurakuntadiakonian lisäksi toimimme Oulussa hävikkiruoan jakamisessa, jonka kautta saa viikoittain apua 2500 vähävaraista oululaista. Seurakuntien lisäksi diakoniaverkostossa on mukana kaupunki, Oulun diakonissalaitos ja Helsingin diakonissalaitos sekä ruokaa lahjoittavat kaupat ja elintarvikevalmistajat.

Yhteistyössä on voimaa.

Henkisen kuorman keventäminen ja konkreettisen avun tarjoaminen on kristityn vastuullinen ja iloinen tehtävä. Meidän yhteinen tehtävämme rinnalla kulkijana.

Kirjoittaja on Oulun seurakuntayhtymän johtaja