Pääkirjoitus: Köyhät keskellämme

Oulun hiippakunnan uudessa strategiassa toistuu eniten sana köyhä. Strategia antaa ilmeen tämän ajan köyhyydelle ja käskee etsimään sitä keskuudestamme.

Köyhyyden tunnistaminen on kristillisen elämän keskiössä. Kristillinen usko syntyi köyhyydessä elävien ihmisten keskuudessa. Kristinusko levisi vähäosaisten auttamisesta. Kirkon työn tulee lähteä liikkeelle yhä uudelleen heistä, jotka ovat yhteiskunnan laidalla.

Köyhyydellä on monet kasvot. Yhdet niistä ovat yksinäisyyden kasvot, syrjäytyneen ihmisen kasvot. Seurakuntatyö on opettanut minulle köyhyydestä paljon. Monet sellaiset ihmiset, jotka on mielletty köyhiksi, ovat olleet sisäiseltä maailmaltaan hyvin rikkaita. Köyhyys ei ole vain taloudellista.

Emme saa elää kristittyinä niin, että olemme turtuneet näkemään elämän kipuja.

Strategiassa on tunnistettu kirkon keskiluokkaisuuden vaara. Emme saa elää kristittyinä niin, että olemme turtuneet näkemään elämän kipuja. Tekstissä todetaan kauniisti ja puhuttelevasti: ”Kirkossa ei ole auttajia ja autettavia, vaan kristittyjä, sisaria ja veljiä.”

Strategian mukaan kirkon työntekijöiden tehtävä ei ole vain auttaa, vaan ystävystyä seurakuntalaisten kanssa. Tuore strategia ei ole kuitenkaan vain kirkon työntekijöille. Se haastaa jokaisen kristityn. Strategiaan on linjattu: ”Jokaisella kristityllä tulisi olla ainakin yksi syrjäytynyt ihminen ystävänä.” Haaste on heitetty.

Kirkon työ alkaa kristityn kutsumuksesta. Etsi ystävä, joka on sinulle täysin erilaisessa elämäntilanteessa. Tutustu, ole ystävällinen, ole kristitty. Etsi ystävä, jolle sinun puhelinsoittosi on tärkeä ja odotettu, ystävä, jonka kuulumisia kysellä. Etsi ystävä, joka on ollut jo liian pitkään yksin. Etsi ystävä, jonka elämässä on liikaa pimeyttä.

Kirjoittaja on Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra