Pääkirjoitus: Luottamus säilyy paremmin yhdessä

Kukapa meistä ei olisi vaikeassa elämäntilanteessa pohtinut Jumalan olemassaoloa, kun Kaikkivaltias ei varjellutkaan meitä pahoilta sattumuksilta.

Suomen Lähetysseuran uusimmassa Lähetyssanomissa pohdittiin, miten uskolle käy pahuuden keskellä. Miten se kestää kriisit?

Ukrainassa työskennellyt pastori Timo Frilund kertoo, ettei ole havainnut vihaa Jumalaa kohtaan, vaikka maa on sodassa.

Hänen mukaansa ukrainalaiset kertovat, etteivät he ole koskaan rukoilleet niin paljon kuin sodan vuosina.

Kirkkoihin tullaan, vaikka kokoontumisrajoitukset ovat tiukkoja. Tarve kohdata toisia ihmisiä ja Jumala on vahvistunut.

Lähetystyöntekijä Kirsi Kirjavainen asui useita vuosia Nepalissa sisällissodan keskellä. Hän kertoi lehdessä, että vaikeuksien keskellä nepalilaiset tukeutuivat toisiinsa.

Tärkeää oli, ettei kukaan jäänyt yksin pelkäämään.

Naapurukset kokoontuivat yhteen, he pelasivat, lauloivat, rukoilivat ja lukivat Psalmeja.

Psalmit sanoittivat osuvasti ihmisen osaa kärsimyksen keskellä.

Kun Suomessa on tapahtunut kouluampumisia tai muita ihmismieliä järkyttäneitä onnettomuuksia, seurakunnat ovat avanneet nopeasti kirkkojen ovia.

Lähetyssanomien artikkeli saa pohtimaan, pitäisikö meillä olla kriisien aikoina avoinna myös muita seurakunnan tiloja kuin vain kirkkoja.

Sellaisia kotoisia paikkoja, joissa ihmiset saavat vain olla, viipyä rauhassa ja vaikka pelata – olla yhdessä mielen rauhoittumiseksi.

Konfliktien keskellä asuvat tietävät, että yhteisö vahvistaa toivoa ja uskoa. Yhdessä muiden kanssa on helpompi säilyttää luottamus siihen, että vaikeaa aikaa seuraa yleensä helpompi ajanjakso.

Parhaimmillaan yhteisö auttaa toipumaan traumaattisistakin kokemuksista. Tämä tiedetään muun muassa Nepalissa.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen toimittaja