Pääkirjoitus: Mitä kuuluu sinun perusturvallisuuteesi?

Satuin paikalle aivan sattumalta. Pysähdyin juuri sodan syttymisen jälkeisenä päivänä kauppakeskus Valkean eteen seuraamaan ukrainalaisten mielenosoitusta. Kokemus oli monella tapaa pysäyttävä. Ukrainalaiset ja heidän läheisensä huusivat täällä Oulussa ilmoille ahdistuksensa, pelkonsa, rukouksena ja epätoivonsa. Tutut laulut toivat turvaa.

Perusturvallisuuden järkkyessä katseemme ja olemuksemme hapuilee kestävää turvaa. Itse kullekin meistä sitä edustavat erilaiset asiat.

Pienelle lapselle vanhemmat, koti, sisarukset ja tutut esineet tuovat turvaa. Sitä tuovat myös tuoksut, visuaaliset mielikuvat, tunnelmat ja tilat. Myös me vanhemmat hapuilemme ahdistukseemme tuttuja, mielihyvää ja turvallisuutta tuovia asioita. Sanalla sanoen perusturvallisuutta, unohtaaksemme pahuuden. Tätä tuovat myös usko ja rukous.

Vanhaan aikaan ”koti, uskonto ja isänmaa” edustivatkin sitä turvallisuutta, joka nähtiin puolustamisen arvoiseksi. Moni ajattelee näin vieläkin, erityisesti täällä pohjoisessa Rauhan Tervehdyksen levikkialueella. Turvallisuutta tarvitseekin puolustaa, erityisesti kriisin kohdatessa. Vähäosaisista ja heistä, jotka eivät voi pitää itsestään huolta, tulee meidän aivan erityisesti huolehtia Vapahtajamme esimerkin mukaisesti. Tätä asennetta ilmentää myös diakoniatyö.

Moni asia on meillä vielä hyvin. Suomi varustautuu ottamaan pakolaisia vastaan Ukrainasta. ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Olemmeko valmiita elämään todeksi tuon Jeremian kirjan kohdan vastaamme tulevissa lähimmäisissämme?

En unohda koskaan mielenosoituksessa aistimaani vahvaa tunnelatausta.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan kirkkoherra