Pääkirjoitus: Numeroiden takana elävää elämää

Taas on se aika vuodesta, kun mennyt vuosi pakataan tilastoihin. Taloushallinnossa valmistellaan tilinpäätös ja työalat ovat kirjanneet toimintakertomuksensa.

Tilastoissa kerrotaan lukuja, mutta kohtaamisten laatu, jaetut hymyt ja surut, päivän kohottavat hetket, eivät sinne kirjaudu. Onneksi numeroiden taakse kätkeytyy elävää elämää, jossa numerot muuttuvat todellisiksi ihmisiksi.

Tilinpäätös ja toimintakertomukset vievät myös toiminnan arvioimisen äärelle. Onko tehty oikeita asioita, jotta evankeliumin sanoma olisi voinut kohdata ja koskettaa?

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijat kertoivat ajatuksiaan hengellisyydestä 2020-luvun Suomessa. Suomi on maallistunut, toteaa Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Titus Hjelm. Maallistumisen ensisijaisena syynä hän pitää välinpitämättömyyttä. Uskonnolla on merkittävä rooli yhä harvempien ihmisten elämässä, toteaa Hjelm Yliopisto-lehden 1/24 artikkelissa.

Kirkon työntekijänä katson maailmaa omasta kuplastani. Kuplan ulkopuolella liikkuminen liikuttaa myös ajatuksia. Mietin, mikä saisi liittymään kirkon toimintaan monien muiden vapaa-ajansieppareiden sijaan.

Yliopisto-lehden artikkelissa dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainion näky hengellisyydestä tässä ajassa on hieman toinen. Uskonnollista välinpitämättömyyttä on ollut aina, mutta kognitiivisen uskontotieteen tulokset vihjaavat, että taipumus uskonnollisuuteen on koodattu ihmislajiin, toteaa Vainio.

Jossain vaiheessa ihmisen elämänkaaressa hengellisyyden, merkityksellisyyden ja elämän tarkoituksen etsinnän kysymykset nousevat pintaan. Sisin kaipaa jotain, mitä sanatkaan eivät osaa selittää. Jumalalla, Luojalla, on ihmisen koodin avain. Avain tarvitsee vain ottaa käyttöön. Kirkko ja seurakunta antavat käyttöönottokoulutusta.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan vs. kirkkoherra