Pääkirjoitus: Nuoret tarvitsevat hengailupaikkoja

Jokainen meistä on ollut nuori. Vanhemmalla iällä lapsuutta ja nuoruutta muistellaan usein haikeaan sävyyn ja todetaan sen olleen elämän parasta aikaa.

Aika voi kullata muistoja, mutta parhaimmillaan nuoruus todella on elämän parasta aikaa. Vaikka kasvamisessa on omat kipunsa, nuoruudessa on keveyttä, jollaista ei iän karttuessa enää tavoita.

Nuorelle kaikki on vielä mahdollista. Nuori luo itseään, pohtii kuka on ja millainen haluaa olla.

Nuorena on tärkeää paitsi oppia ja kokea, myös saada tulla omaksi itsekseen. Ja siihen tarvitaan hengailua.

Viime viikolla julkaistiin valtakunnallisen rippikoulukyselyn tulokset. Kyselyyn vastasi noin 22 000 nuorta, niin rippikoululaisia kuin rippikoulun isosia.

Kaverien kanssa oleskelun tärkeys nousee esiin aina, kun nuoret pääsevät ääneen.

Karjasillan seurakunnassa riparin käyneen Kiiran vastaus rippikoulukyselyssä on esimerkki tästä: ”Rippikoululeirillä oli kivointa yhdessä oleminen, muiden rippikoululaisten ja isosten ja kaikkien siellä olevien kanssa. Yhdessäolo toisten mukavien ihmisten kanssa sai aika nopeasti tunteen porukkaan kuulumisesta.”

Nuori luo itsensä muiden keskellä. Tärkeää on, että se onnistuu paikassa, jossa lähettyvillä on myös turvallisia aikuisia. Tässä seurakunnilla on paljon annettavaa.

Kaikilla seurakunnilla on tiloja, joissa järjestetään lapsille ja nuorille erilaisia kerhoja, avointen ovien iltoja ja nuorten kahviloita. Näihin kannattaa sijoittaa euroja ja työpanosta.

Se on satsaus paitsi nuorten, myös kirkon tulevaisuuteen. Kun osa kultaista nuoruutta on vietetty hengaillen seurakuntatalon nuorisotilassa, ei kirkko tunnu kovin etäiseltä, vaan osalta omaa itseä.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen vastaava toimittaja