Pääkirjoitus: Nuorten elämänkuntoisuuden vahvistaminen kaipaa resursseja

Rippikoulutyön vuosikello tikittää kaiken aikaa. Tämän kesän ryhmät on konfirmoitu. Rippikoulun palautepäivässä on pohdittu, missä onnistuimme ja mitä kehitettävää rippikoulusapluunassamme on ensi vuodelle. Palautepäivän jälkeen todettiin taas kerran, että ilman hyviä työkavereita tästä ei selvittäisi.

Rippikoulukellon viisarit eivät jätätä eivätkä pysähdy. Tulevan vuoden rippikoulujen ilmoittautumisaika on parhaillaan menossa.
Ennen tämän kesän leirejä seurakunnissa käytiin keskusteluja rippikoululaisten leirikuntoisuudesta. Yhteiskunnassamme esille nousseet nuorten elämän haasteet eivät lakkaa olemasta rippikoululeirillä.

Sitran julkaisussa, Juurianalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys todetaan, että valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta viime aikoina nuorten ongelmat ovat kärjistyneet. Tutkimuksen mukaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii mielenterveysongelmista.

Tutkimuksen mukaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii mielenterveysongelmista.

Tutkimus toteaa myös, että lastenpsykiatrian erikoissairaanhoito ei kykene vastaamaan kasvaneeseen hoidon tarpeeseen ja perusterveydenhuollon kyky vastata nuorten pahoinvointiin on heikko.

Leirikuntoisuus nousee esille leiriarjen realiteeteissa. Ollaan viikko yhdessä kaukana kotoa uuden ryhmän kanssa. Nuoret nukkuvat yhteisissä huoneissa, omaa tilaa on sängyn verran. Päiväohjelma alkaa 8 maissa aamupalalla ja päättyy iltahartauteen 22 jälkeen. Koko päivän ajan on ohjattua ohjelmaa, välissä lyhyitä taukoja omalle ajalle.

Me työntekijät teemme parhaamme, ristimme kätemme ja pyydämme viisautta. Keskustelemme nuorten ja vanhempien kanssa. Luovimme ja mukautamme opetusta. Kehotamme ottamaan lääkkeet säännöllisesti myös leirillä. Kaiken keskellä hupatamme iltaohjelmissa ja rukoilemme leirikirkossa nuorten esiin nostamien aiheiden puolesta.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan vs. kirkkoherra