Pääkirjoitus: Ollaan ihmisoikeuksien puolustajia

Parasta aikaa on käynnissä Suomen kirkkojen yhteinen ihmisoikeuskampanja, Ekumeeninen vastuuviikko. Sen teemana ovat ihmisoikeuspuolustajat.

Ihmisoikeuspuolustaja on määritelty henkilöksi, joka puolustaa ihmisoikeuksia rauhanomaisesti. Sanomattakin on selvää, että meistä jokaisen tulisi olla ihmisoikeuspuolustaja. Varmaan koemmekin olevamme sitä.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1948 laatiman ihmisoikeuksien julistuksen 30 artiklassa määritellään kaikille ihmisille kuuluvat oikeudet. Maailmansodan jälkeen ihmisoikeusjulistuksella haluttiin säilyttää rauha, taata kansanvaltaiset valtiojärjestelmät ja estää vähemmistöihin kohdistuvat vainot.

Julistukseen on listattu muun muassa oikeus elämään, vapauteen, opetukseen, työhön ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Mielivaltaisesti ei tulisi myöskään puuttua ”kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta”.

Meillä Suomessa kansalaisten koetaan olevan tasaveroisia riippumatta syntyperästä, sukupuolesta tai ominaisuuksista. Aina näin ei kuitenkaan ole. Ihmisoikeuksien uskotaan olevan itsestäänselvyys, mutta helposti ne voivat jäädä pelkiksi kirjaimiksi paperilla.

Ongelmia voi olla paitsi järjestelmässä myös kanssaihmisten suhtautumisessa.

Omilla teoillamme, sanomisillamme ja sanomatta jättämisillämme vahvistamme tai mitätöimme ihmisoikeuksia. Vaatii rohkeutta muuttaa omia toimintatapoja, mutta muutos on aina mahdollinen.

Ihmisoikeuksien puolustaminen ei pääty tähän viikkoon. Niiden puolesta on toimittava joka päivä. Se koituu meidän kaikkien turvaksi.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen vastaava toimittaja