Pääkirjoitus: Palautetta, mutta miten ja keneltä?

Todistusten jaon lähestyminen oli monille koululaisille takavuosina kuumottava kokemus. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla opintojen edistyminen arvosteltiin pääsääntöisesti neljän ja kympin välisellä skaalalla. Jatkuva arviointi oli vasta tulollaan. Isommissa opetusryhmissä numeroarvostelu helposti korostui.

Nykyaika on korjaavan palautteen aikaa. Lähes jokainen oppiminen päättyy palautteen antamiseen ja sen tulosten mutustelemiseen. Arviointi on jatkuvaa. Monessa ammatissa jokainen työkeikka on yhdenlainen välitilinpäätös. Sitä tarkastellaan sekä omalta puolelta mutta myös asiakkaan näkökulmasta.

Piispantarkastuksessa seurakunnan toimintaa katsellaan tuomiokapitulin vinkkelistä. Oulun piispa kaitsee 62 erilaista seurakuntaa pohjoisessa ja keskisessä Suomessa. Piispalla ja hänen esikunnallaan on vertailupohjaa puntaroidessaan seurakunnan vahvuuksia ja myös niitä asioita, joita pitää tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon.

Piispantarkastukseen valmistautuva Oulujoen seurakunta odottaa tuomiokapitulin väeltä ihan oikeaa palautetta, jonka mukaan toimintaa voidaan kehittää. Mutta hengellisten yhteisöjen on myös itse mietittävä menetelmiä, joiden välityksellä saadaan alueen asukkailta ja yhteistyökumppaneilta vinkkejä tulevaan.

Netissä on oltava kanavia, joiden välityksellä voidaan välittää kokemuksia seurakunnan toiminnasta. On kysyttävä erilaisilta ikäryhmiltä heidän toiveitaan ja tarpeitaan.

Tärkein palautteen antaja on kuitenkin alueen asukas, joka itse ottaa yhteyttä ja on tarvittaessa valmis kantamaan kortensa yhteisön rakentamiseen. Sen voi tehdä vaikkapa äänestämällä seurakuntavaaleissa, toimimalla vapaaehtoisena tai rukoilemalla oman yhteisönsä puolesta.

Kirjoittaja on Oulujoen kirkkoherra