Pääkirjoitus: Riittääkö tekijöitä kirkon pelipaikoille?

Kutsumukseni kirkon työhön lienee pohjustettu jo varhain.

Seurakuntayhteyteni on saanut alkunsa kasteesta, syysseurojen yhteydessä mummolani pirtissä.

Siellä sain sukulaisteni ja kyläläisten keskellä tulla siunatuksi Kristuksen kirkon jäseneksi ja Jumalan lapseksi.

Siitä yhteys on rakentunut, päiväkerhosta tyttökerhoon, rippikoulusta isostoiminnan ja nuoren seurakunnan toiminnan kautta kirkon työhön.

Työvuodet kirkossa ovat antaneet paljon.

Olen saanut olla osa yhteisöä, jolla on armahtava, rohkaiseva ja rakastava missio.

Jumala rakastaa sinua ja haluaa sinulle hyvää.

Olen saanut olla ihmisten keskellä. Omassa joukkueessa, oman yhteisöni keskellä, omalla pelipaikallani.

Tällä hetkellä Limingan seurakunnan joukkue kaipaa nuorisotyönohjaajan sijaista.

Virkojen ja sijaisuuksien täyttö ei ole itsestäänselvyys muissakaan kirkon tehtävissä.

Kirkon työpaikkojen veto- ja pitovoima ovat heikentyneet ja kutsumus kirkon työhön on vähentynyt.

Yhteiskunnan tehtävät ajavat ohi palkassa ja työajoissa.

Mistä löytyvät tulevaisuuden työntekijät noin 19 000 työpaikkaan kirkossa?

Onneksi toisenlaisiakin äänenpainoja on.

Haluan kirkon töihin, koska se on arvojeni mukaista työtä. Haluan auttaa. Haluan tehdä merkityksellistä työtä. Pidän monipuolisesta tehtävänkuvasta ja työstä ihmisten keskellä.

Haluan tuoda toivoa.

Meidän kaikkien kirkon jäsenten istutus- ja kasvatustehtävänä on tulevaisuuteen varautuminen.

Sallitaan ja toivotaan lasten tulevan kirkkoon. Opetellaan yhdessä iltarukous. Kutsutaan seurakuntayhteyteen.

Rukoillaan.

Jumala suo kasvun ja varustaa.

Yksi motivoitunut ja sitoutunut työntekijä yhtä tehtävää kohden riittää.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan vs. kirkkoherra