Pääkirjoitus: Sanat luovat todellisuutta

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. (1. Moos.:1:3.)

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. (Joh.1:1)

Kristillisessä teologiassa sanalla on aivan erityinen merkitys. Sanan voimasta syntyy kosmos, koko havaittava todellisuus.

Se, mistä tiedämme ja sekin, joka on vielä tuntematonta.

Sanat luovat todellisuutta myös ihmisen mieleen.

Mieli tallentaa kokemuksia ja puhetta siitä, millainen maailma on ja millaisia toiset ihmiset ovat.

Tunnelokerot täyttyvät sanoista ja kokemuksista.

Ovatko toiset ihmiset uhkia, joita vastaan täytyy taistella ja joiden kanssa on kilpailtava resursseista?

Vai ovatko he kanssamatkaajia, samaan aikaan tälle planeetalle syntyneitä sisaria ja veljiä, jotka myös yrittävät parhaansa selvitäkseen?

Matkalla maailmassa meidän syvä perustarpeemme on tulla kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi.

Sanat toimivat siinä välittäjäaineena. Jos perustarpeet jäävät täyttymättä, mieli on kuin poltettu maa.

Se syttyy palamaan vihan liekkejä saadessaan kipinää pahasta puheesta.

Olemme Oulussa joutuneet todistamaan synkällä tavalla, mitä tällaisista liekeistä pahimmassa tapauksessa seuraa.

Viha etsii kohdetta, paha olo syyllistä.

Jos pää on täynnä kertomusta siitä, että syyllisiä ovat kategorisesti ne, jotka näyttävät erilaisilta, seurauksena on sokea ja brutaali väkivallan teko.

Kirkon instituutiona sekä kristittyjen yksilöinä on sanouduttava irti kaikenlaisista halveksuntaa ja vihaa lietsovista sanoista. Siinä jokaisen suulle on tultava vartija.

Me tiedämme, että sananvapaus on modernin yhteiskunnan peruspilari. Sananvastuu on vapautta käyttävän velvollisuus.

Kirjoittaja on Oulun yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja