Pääkirjoitus: Seurakuntavaalit ovat myös arvovaalit

Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on kuukauden päästä ja ennakkoäänestys alkaa vajaan kolmen viikon kuluttua. Vaalikone on avattu ja ehdokkaisiin voi tutustua.

Ehdokkaita oli tällä kertaa paikoitellen vaikea löytää. Syynä voi olla osittain se, että kuva kirkosta on hajanainen ja sitoutuminen ei innosta. Ehdokkaita löytyi kuitenkin riittävästi ja heistä jokaisesta saa olla kiitollinen.

Edessä on arvovaalit. Seurakuntavaalien vaalilistat rakentuvat kukin omalle arvopohjalle. Äänestäjän kannattaa tutustua ryhmien ohjelmiin ja painotuksiin. Vaalikoneen kauttakin voi löytää samalla arvopohjalla olevan ja samansuuntaisesti ajattelevan ehdokkaan.

Äänestäminen on tärkeää. Sillä antaa sen viestin, että kirkko on henkilökohtaisesti tärkeä. Jos kirkko ei näy omassa arjessa tai kirkon asiat eivät kiinnosta, niin äänestämällä voi saada mukaan ihmisen, joka edustaa omaa arvomaailmaa.

Seurakuntavaaleja seuraa sitten myöhemmin koko kirkkoa koskevat vaalit. Paikalliset luottamushenkilöt valitsevat maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen, joka on koko kirkon korkein päättävä elin. Siellä ratkaistaan muun muassa se, sallitaanko samaa sukupuolta olevien vihkiminen myös kirkossa.

Paikallistasolla tehdään myös merkittäviä päätöksiä tulevana nelivuotiskautena. Miten kirkko säilyy jatkossakin rakennuksena ja yhteisönä kokoavana paikkana, jossa jokainen löytää oman paikkansa, voi olla omana itsenä ja jossa haluaa pysyä jäsenenä.

Kaikkiin laskeviin käyriin on paras vastaisku se, että työntekijät ja luottamushenkilöt uskovat laadukkaan työn kantavan hyvää hedelmää. Hengellisen työn vastapainoksi työntekijä voi välillä kääriä hihansa ja tehdä vaikka ryskähommia yhdessä vapaaehtoisten kanssa.

Kirjoittaja on Oulunsalon seurakunnan kirkkoherra, Oulun yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja Oulun seurakuntien yhteisen vaalityöryhmän puheenjohtaja