Pääsiäisen kertomukseen liittyy monenlaisia tunteita

• Hiljaisella viikolla minua puhuttelee erityisesti psalmi 22, jota luetaan kiirastorstain messun päätteeksi samalla kun alttari riisutaan. Psalmi alkaa sanoilla ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Sama psalmi toistuu pitkäperjantain jumalanpalveluksessa.

Juhani Haapasalo on säveltänyt pitkäperjantain psalmiin riipaisevan sävelmän, ja juuri laulettuna psalmin järisyttävä teksti koskettaa sielun pohjaan saakka. ”Minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua.” (Ps. 22: 7–8).

Kristuksen kärsimyksen suorastaan näkee silmiensä edessä.

Mari Liukkonen
Hailuodon kanttori

• Minua puhuttelee pääsiäisenä erityisesti virsi 77. Puhutteleva melodia lauletaan kiirastorstain messun lopuksi ilman urkuja. Silloin teksti, tilanne ja sävel kohtaavat toisensa. Tunnelma on pysäyttävä ja ainutlaatuinen.

Hiljaisen viikon virren sanoma kuvaa tulevaa pääsiäisen iloa: jokaisen säkeistön lopuksi lauletaan ”Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.”

Ristiinnaulittu Jeesus on puhutteleva kuva. Joskus tuntuu, että synkkyys ja risti on jäänyt liiaksi meihin ja se peittää pääsiäisen valoa. Tässä virressä ei jäädä ristille vaan mennään kohti sen tuomaa rauhaa ja lohdutusta. Jumalan ja minun välissä ei ole mitään, mikään ei erota minua hänestä.

Jaakko Tuisku
Haukiputaan kirkkoherra

Maalaus: Diego Velazquez

• Evankeliumiteksti Ylösnousseen ilmestymisestä Emmauksen tien kulkijoille (Luuk. 24:13–35) on kirkkokäsikirjassa sijoitettu toiseen pääsiäispäivään. Luukkaan kerronnassa tapahtuma kuitenkin ajoittuu ensimmäisen pääsiäispäivän ehtooseen.

Mielestäni jotenkin erityisen puhutteleva on kerrontaan sisältyvä oppilaiden harras rukous: ”Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa” (Luuk. 24:29, vuoden 1938 suomennos).

Saamme olla saman tien kulkijoita. Ylösnoussut on tänään valmis jakamaan surumme ja ilomme.

Juhani Lavanko
Karjasillan kirkkoherra

• Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk.). Tässä Jeesuksen ristillä huutamassa pyynnössä on jotenkin kaikki.
  Sovitustyö avautuu tästä ihmiskunnan pohjakosketuksesta. Salatulla tavalla Jeesuksen ristinkuolema on kuitenkin Jumalan tahto. Siinä on kristinuskon suuri paradoksi.

Pekka Tuomikoski
Limingan kirkkoherra

• Pääsiäisen sanoma on kokonaisuus. Se sisältää monet eri elämän sävyt. Yksi erityisen puhutteleva kohta on, kun Jeesus kohtasi seuraajansa Emmauksen tiellä. Kohtaamisessa suru muuttui iloksi ja tappio voitoksi: Kun he kuulivat sanaa ja Jeesus mursi leipää, heidän silmänsä avautuivat. He totesivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” (Luuk. 24:32).

Sanoma Jumalan valmistamasta pelastuksesta, rakkaudesta ja huolenpidosta on pääsiäisen keskiössä. Jeesus kutsui seuraajansa tämän todistajiksi: ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47).

Olli Lohi
Lumijoen kirkkoherra

Maalaus: Robert Zund

• Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Jääkää te tähän siksi aikaa, kun minä käyn tuolla rukoilemassa.” (- -) Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa kanssani.” Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt 26:36–39)

Raamatunkohta on puhuttanut minua nuoruudesta asti. Ajatuksissani olen usein ollut Getsemanen puutarhassa yhdessä Jeesuksen kanssa. Seurannut hänen tuskaansa ja kipuiluaan tilanteessa, jonka hän tiesi tulevaksi.

Getsemanessa oli kolmikymppinen mies, jonka maanpällinen aika alkoi olla vähissä. Hän oli lähdössä tekemään viimeistä toimeksiantoa. Kuolemallaan hän antoi ihmisille mahdollisuuden ikuiseen elämään.

Hanna Kaisto-Vanhamäki
Muhoksen diakoni

• Pääsiäiskertomuksessa on monta puhuttelevaa kohtaa. Yksi niistä on Pietarin hätävalhe. Hän ei malttanut jäädä Getsemanen puutarhaan vaan seurasi kiinnostuneena, mitä vangitulle Jeesukselle tapahtuu.

Pietari yritti soluttautua muiden ihmisten joukkoon tiedostaen riskin, että hänet tunnistettaisiin. Niin kävikin. Sitten hän joutui turvautumaan valheeseen pelastaakseen henkensä. Kolmannen kieltämisen jälkeen kukko lauloi ja se palautti mieleen Jeesuksen sanat. Samalla hän katsoi Jeesukseen. Pietari pettyi itseensä, mutta näki Jeesuksen armollisen katseen.

Matteus-passiossa tästä tilanteesta kertovan koraalin suomennos on hyvin puhutteleva musiikillisesti ja sanoitukseltaan: Vaikka luotas väistyin kauas, laumaas saanhan tulla taas! Kaipaan turviin paimensauvas, tahdon kuulla kutsuntaas. Kiellä en, ett’ syy on mun, vaan sun armoos turvaudun. Armoos haihtuu synnin saasta, armos mun voi nostaa maasta.

Petri Satomaa
Oulunsalon kirkkoherra

• Minua puhuttelee Pekka Simojoen kappale Hän ei ole enää täällä: ”Miksi hiivit hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä. Etkö aamun huomaa valjenneen? Hän ylösnoussut on. Miksi jäisit vielä pimeyteen? Hän ei ole enää täällä. Anna valon päästä sydämeen. Hän ylösnoussut on. Miksi yhä kuljet allapäin? Hän ei ole enää täällä. (- -) Halleluja soikoon maailmaan: Hän ylösnoussut on!”

Eräänä pääsiäissunnuntaina, tasan vuosi veljeni kuolemasta, heräsin mökillä laittamaan kamiinaan lisää puita. Sillä hetkellä kuulin ulkoa kuistilla raskaat askeleet. Avasin oven, ketään ei näkynyt. Tunsin vahvasti veljeni läsnäolon.

Ehkä askeleet olivat mielikuvitukseni tuotetta, mutta minulle todelliset. Koin veljeni käyneen kertomassa, että hänellä on kaikki hyvin, on aika jatkaa matkaa. Sain vahvan tunteen siitä, että kohtaamme vielä. Pääsiäisen sanoma tuli silloin lähelle.

Sanna Nissinen
Oulujoen nuorisotyönohjaaja

• Psalmit kuvaavat kärsijän osaa vaikuttavasti.

Hiljaisen viikon maanantain psalmissa (Ps. 102: 4 –8) kuvataan: ”Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli. Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. En enää muista syödäkkään, huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa. Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa. Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.”

Pauli Niemelä
Kiimingin kirkkoherra

Kuva: Pixabay

• Yksi vavahduttava kohta on kiirastorstain messun päätös. Se on hyvin symbolinen, ruumiillinen ja konkreettinen. Luetaan psalmia 22, jonka aikana alttari riisutaan, kynttilät sammutetaan ja alttari puetaan mustiin pitkääperjantaita varten.

Vain yksi kynttilä jää palamaan. Se kuvaa Kristusta, joka jää valvomaan Getsemaneen, kun opetuslapset nukahtavat yksi toisensa jälkeen. Juudaksen kynttilä sammutetaan erikseen ja lausutaan sanat ”Juudas, joka kavalsi Jeesuksen, poistui pimeään yöhön kesken aterian.”

Kun alttari on riisuttu ja puettu, valotkin sammutetaan. Kun psalmi päättyy, lauletaan ilman säestystä virsi 77, Käy yrttitarhasta polku.

On hyvin voimakas ja kaunis kokemus astua valoisaan kiirastorstain iltaan, lähteä kirkosta pikkupakkasen jäädyttämää tietä, ja valmistautua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen. Jos lähtiessään vilkaisee ovelta pimeään kirkkoon, siellä palaa Kristuskynttilä, yksin.

Satu Saarinen
Oulun tuomiorovasti

• Minua puhuttelevat erityisesti Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin tallennetut Jeesuksen viimeiset sanat ristillä: Eeli, Eeli, lama sabaktani? eli Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Sanat kuvaavat hyvin Jeesuksen inhimillistä kärsimystä ja kokemusta hylätyksi tulemisesta, jopa Jumalan hylkäämäksi tulemista. Sanoissa kaikuu samalla koko ihmiskunnan tuottama ja toisaalta kokema kärsimys.

Itselleni lause on erityisen tärkeä, koska sen seurausta on, että Jumala ei hylkää minua. Jeesus näet todella oli Jumalan hylkäämä. Hän on kuitenkin ainut, jonka Jumala on hylännyt. Hänet hylättiin, jotta minua ja sinua ei hylättäisi.

Niilo Pesonen
Tuiran kirkkoherra

• Kaikki pääsiäisen evankeliumit ovat kuin juostessa kirjoitettuja. Luukkaan mukaan naiset, Magdalan Maria ja ”se toinen Maria”, kohtaavat haudalle tullessaan ”kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa”, Matteus miehen joka ”oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi”. Johannes ei taas sano mitään miehistä eikä ”toisesta Mariasta”.

Mutta hauta on kaikkien todistajien mukaan tyhjä. Ja sitten on juostu pois haudalta. Ja sitten takaisin.

Ihmeen todistaminen pistää ihmisen toiminnan sekaisin. Eihän sitä voi käsittää. Pikkuhiljaa alkoi valjeta. ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille” ja pian monelle muulle, kerrottiin ja kerrotaan.

Ville Karppelin
Tyrnävän kappalainen