Pyhää etsitään popissakin

Suosituimmilla kanavilla soivaan pop-musiikkiin on sisältynyt vuosien mittaan uskonnollisuutta ja kristillistä symboliikkaa. Kappaleissa voidaan puhua Jumalasta tai vähintään Jumalan ja Pyhän etsinnästä.

Uskonnollista tematiikkaa ja pohdintaa on ollut esimerkiksi Juice Leskisen, Kotiteollisuuden, Happoradion, Samuli Putron ja Apulannan tuotannossa. 

Viime aikoina esillä ovat olleet Antti Tuiskun Valittu kansa -levy sekä Erika Vikmanin Syntisten pöytä, joka on ollut soitetuimpia kappaleita Suomessa.

Uskonnon ja populaarikulttuurin suhdetta pohtinut Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Joona Salminen toteaa monien pop-kappaleiden käsittelevän teemoja, jotka sisältyvät kristilliseen teologiaan ja eri uskontoperinteisiin. 

– Erilaiset viittaukset uskontojen pyhiin teksteihin on yksi taso. Toinen taso on pinnan alla: millaisia eettisiä ihanteita kappaleista löytyy tai miten puhutaan rakkaudesta, kuolemasta tai elämästä. Uskonnon vaikutus voi näkyä sekä suurissa kysymyksissä että pienissä yksityiskohdissa.

Etsintää ja kaipausta koko ruumiin voimin

Joona Salmisen mielestä Valittu kansa -levy on kiinnostava kuva ajastamme. Se alkaa kirkkoon saapumisella ja päättyy kuoleman karnevalisointiin. 

Kappaleissa käsitellään laajasti ihmisyyden peruskysymyksiä, Jumalaa ja yhteisöllisyyttä. Myös selkeitä elämänohjeita kaivataan.

Salminen näkee kiinnostavana tavan, jolla hengellinen etsintä ruumiillistetaan levyn teksteissä. 

– Ruumis on ikään kuin vihje tai täynnä kysymyksiä, joiden kautta sukelletaan välillä hyvin syvälle eksistentiaalisiin, olemassaoloa pohtiviin, kysymyksiin. Käsittelytapa on toki osittain provosoiva, mutta monia teemoja on käsitelty oivaltavasti.

Salmisen mielestä levyn sanoituksissa kuvataan mielenkiintoisella tavalla myös erilaisia uskonyhteisöjä.

– Samalla ihmisen etsintää ja kaipausta kuvataan traagisena: hengellinen jano kuluttaa ruumista. Jumalaa ei löydy, vaikka miten kovasti etsisi. 

Antti Tuisku (Kuva: Janita Autio)

Langennut maailma soi discon tahtiin

Salmisen mukaan Vikmanin esittämän Syntisten pöytä -kappaleessa korostuu juutalais-kristillisellä sanastolla ja symboliikalla leikittely. Langenneen maailman ilmiöitä ja elämän rosoisuutta käsitellään diskon tahtiin.

– Synti esitetään houkuttelevana, hauskana ja jopa vapauttavana asiana, vastakohtana takakireälle ja tiukkapipoiselle elämänasenteelle. 

– Paratiisin ja ehtoollisen vieton välille luodaan yhteys, samoin hyödynnetään monia raamatullisia ilmauksia, kuten kielletty hedelmä tai murrettu leipä. Kappaleen nimi viitannee siihen, miten Luukkaan evankeliumin viidennessä luvussa Jeesusta kerrotaan arvostellun siitä, että hän söi syntisten kanssa.

Vikmanin kappaleessa uskonnollisella kuvastolla leikitellään Salmisen tulkinnan mukaan kiusoittelevaan sävyyn, mikä tekee kokonaisuudesta humoristisen. 

Sen sijaan Tuiskun levyllä ihmisen rikkinäisyys ja etsintä sekä Jumalan kätkeytyminen otetaan hänen mielestään enemmän tosissaan.

– Näitä esimerkkikappaleita ei kannata nähdä pelkkinä provokaatioina. Sen sijaan on katsottava, millaiseen kulttuuriseen keskusteluun ne liittyvät ja mitä voimme niistä oppia.

Hengellisiä tasoja ja monenlaista tulkintaa

Suomessa ei enää ole olemassa erillistä, vahvaa gospel-kulttuuria, sanoo laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius.

– Gospel eli ja kukoisti Suomessa vielä 1980- ja 90-luvuilla, mutta sittemmin se on lähestulkoon hiipunut pois. Kirkossa on edelleen vahvaa rippikoulu- ja nuorisotyötä, mutta gospelia työkseen tekevät lauluntekijät ja artistit ovat vähissä. Kirkon sisällä olisi hyvä pohtia, miksi näin on käynyt.

Kalenius on ollut toimittamassa uusinta, tänä vuonna julkaistua Nuoren seurakunnan veisukirjaa.

Nuoren seurakunnan veisukirjasta löytyy useita pop-kappaleita, jotka ovat soineet laajasti radiossa. Esimerkkeinä Kalenius mainitsee Happoradion Pelastajan sekä Mariskan sanoittaman ja Anna Puun esittämän Mestaripiirros-kappaleen.

– Molemmat edustavat niin sanottua valtavirtamusiikkia, mutta niistä löytyy selkeitä hengellisiä tasoja. Nykyään ei muutenkaan vedetä tiukkoja rajoja sille, mikä on hengellistä ja mikä ei.

Kalenius muistuttaa, että Syntisten pöytä -kappaleessa ja -musiikkivideossa keskeisessä roolissa on myös muoto- ja kuvakieli.

– Kappale on muotoiltu bilepopiksi ja video on provosoiva. Jos sama kappale soitettaisiin vaikkapa pianon ja viulun säestyksellä konserttisalissa, se tuntuisi varmaan hyvinkin hartaalta kappaleelta.

Ihmisillä on kaipuu hengellisyyteen

Tommi Kaleniuksen mielestä Valittu kansa -levyn vahvuutena on ihmisläheinen tulokulma.

– Levyllä ollaan mielestäni hyvin ajan hermolla. Siinä tuodaan esiin kysymyksiä, joita tämän päivän ihmisten uskonnolliseen pohdintaan liittyy.

Joona Salmisen mukaan perinteiset ja institutionaaliset uskonnollisuuden muodot ovat heikentyneet.

– Uskontoa ja pyhää käsittelevien pop-kappaleiden suosio kertoo siitä, että uskonnollisessa kuvastossa on edelleen voimaa herätellä ihmisiä pohtimaan hengellisiä kysymyksiä.

Tommi Kalenius on Salmisen kanssa samoilla linjoilla.

– Vaikka kirkosta eroaminen on lisääntynyt, ihmisillä on edelleen kaipuuta hengellisyyteen. 

– Ihmiset etsivät vaihtoehtoja materialistisille ja kapitalistisille arvoille. Vastaavasti he kaipaavat musiikkia, jossa asioita möyhitään pintaa syvemmältä.