Syvälle-sarja osa 1: Lupa levätä
”Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi meidät valmiiseen maailmaan. Kun ihminen heräsi ensimmäisenä aamunaan, Jumala sanoi että ”Huomenta! Tänään onkin sitten lepopäivä!” muistuttaa Outi Huczkowski.
Mahdoitko sinäkin hekumoida ennen joulua, miten ihanaa onkaan sitten levätä. On aikaa pysähtyä ja lukea kirjoja, olla vaan. Ja kuinka sitten kävikään?
Omat levolliset jouluhetkeni voi laskea minuuteissa. Kaipaan lepoa, mutta aina on niin paljon, mitä pitäisi vielä tehdä. On vaikeaa rauhoittua ja valita lepo.
Kaipaan lepoa, mutta aina on niin paljon, mitä pitäisi vielä tehdä.
Ehkä sinunkin mielessäsi taistelee kaksi ääntä. Toinen vaatii tekoja ja tuloksia. ”Ensin työ, sitten lepo”, se sanoo ja osoittelee tiskejä, laskuja ja lumitöitä.
Toinen ääni, se hiljainen, kutsuu pysähtymään, hiljentymään ja lepäämään. ”Lepo on ensisijaista”, se sanoo, mutta sitä on vaikea uskoa.
Meillä on kamala kiire, hirveästi tehtävää. Mikä on vähän jännä, koska luomiskertomuksen mukaan Jumala loi meidät valmiiseen maailmaan. Kun ihminen heräsi ensimmäisenä aamunaan, Jumala sanoi että ”Huomenta! Tänään onkin sitten lepopäivä!”.
Ihminen luotiin lepoon.
Ihminen ei ollut tehnyt vielä mitään. Ihminen luotiin lepoon. Ja silti me stressaamme ja huolehdimme – ihan kuin olisi vielä jokin isokin tehtävä tekemättä, planeetat ja aurinko luomatta tai kuiva maa saamatta esiin vesien alta.
Pysähtymisen pelko
Pysähtyminen pelottaa. Luin tutkimuksesta, jossa ihmisten piti olla yksin hiljaa 15 minuuttia. Tutkimuksen aikana he saivat pelkän ajattelemisen sijaan antaa halutessaan itselleen sähköiskun. Joka neljäs naisista ja yli puolet miehistä antoi itselleen vähintään yhden sähköiskun kokeen aikana.
Olemme valmiita jopa kestämään kipua, jottei meidän tarvitsisi pysähtyä ja kohdata itseämme.
Pysähtyminen herättää levottomuutta ja tylsistymistä, ahdistustakin.
Pysähtyminen herättää levottomuutta ja tylsistymistä, ahdistustakin. Noiden hankalien tunteiden takana olisi tarjolla itsensä kohtaaminen ja lepo, mutta käsi hamuaa jo kohti kännykkää ja sen tuomaa huojennusta.
Lepo on käsky
Muista pyhittää lepopäivä on kolmas käsky. Mitä kertoo meidän Jumalastamme se, että hän käskee levätä? Minusta se on huikeaa!
Jumala haluaa, että meillä jokaisella on viikossa yksi lepopäivä.
Jumala haluaa, että meillä jokaisella on viikossa yksi lepopäivä, päivä jona pysähdytään, päivä jona nauretaan, syödään hyvin ja tehdään sitä, mikä tuo iloa.
Minusta tuo käsky kertoo myös vahvasti siitä, että Jumala on todellakin luonut meidät niin, että meidän elämänmakuiseen elämäämme kuuluu kunnon lepo kerran viikossa.
Se kertoo myös siitä, että Jumala on luonut sellaiset säännönmukaisuudet tähän maailmaan, että kuusi tekemispäivää riittää, riittääpä hyvinkin siihen, että seitsemäntenä saa nauttia siitä, mitä on.
Sapatin salaisuus
Minä olen ylenkatsonut lepopäivän viettoa hyvin pitkään elämässäni. Liian rajoittavaa, liian uskonnollista.
Enkä varmaan ole ainoa, joka on siteerannut Jeesusta: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” – ja ollut sitten sillä perusteella viettämättä kunnon lepopäivää.
Olen pyöritellyt silmiäni ortodoksijuutalaisten sapatille. Että mitä ihmettä, et saa painaa hissin nappulaa sapattina! Et saa napsauttaa valoja päälle sapattina. Se on älytöntä – ja samalla nerokasta!
Kuvittele päivä, jolloin sinun ei tarvitse tehdä mitään. Ei tarvitse painaa yhtään nappia kännykästä. Et saa laittaa ruokaa. Et saa pyykätä, siivota tai tiskata.
Et saa pyykätä, siivota tai tiskata.
Ja mitä nämä säännöt suojelevat? Sitä, että saat levätä. Saat tehdä sitä, mikä tuo sinulle iloa ja nautintoa. Saat viettää aikaa ystävien kanssa. Saat viettää aikaa Jumalan kanssa, eikä mikään velvollisuus katkaise sitä. Saat nauttia siitä, mitä sinulla on.
Oma löytöretkeni sapattiin alkoi noin neljä vuotta sitten ja se on ollut itselleni vuosikymmenen löytö, myös hengellisessä elämässä.
Kiellän itseäni tekemästä mitään työltä tai velvollisuudelta tuntuvaa yhtenä päivänä viikossa. Se on ihanaa.
Sapattini tärkein aarre on viettää aikaa itseäni ja Jumalaa kohdaten.
Sapattini tärkein aarre on viettää aikaa itseäni ja Jumalaa kohdaten. Se on kuin tuntikausien kahvitteluhetki parhaan ystävän kanssa.
Sapatista on tullut päivä, jota kaipaan ja jota suojelen vimmaisesti.
Kirjoittaja on oululainen teologi ja sielunhoitoterapeutti
Mikä estää pysähtymästä?
- Tehtävä: Kokeile olla yksin hiljaa 15 minuuttia. Kuuntele sisäistä puhetta, joka päässäsi alkaa ja huomioi tuntemuksia, jotka heräävät. Kirjaamalla niitä ylös saat melko kattavan listan ajatuksista, uskomuksista ja tunteista, jotka estävät sinua pysähtymästä. Millaiseen elämään ne sinua ohjaavat? Mitä jos lupaisit tänä vuonna itsellesi levon?
- Lukuvinkki: Se tapahtuu kun lepäät, Tomas Sjödin
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.