Valotalossa puhutaan siitä, mikä mieltä painaa

Oulussa keskustassa sijaitsevan Valotalon takan reunustalle on aseteltu kyltti, jossa lukee Dream.
Sana kehottaa unelmoimaan.

Kun kuuntelee Valotalon sohvilla istuvia Johanna Wirkkalaa ja Teija Kähköstä tilan toiminnasta, syntyy ajatus, että dream-kyltin rinnalla voisi olla myös sana, joka rohkaisee tekoihin.

Wirkkala ja Kähkönen kertovat vapaaehtoisista, joita koulutettiin keväällä auttamaan kaupunkiin saapuneita ukrainalaisia.
Heitä löytyi, onneksi, sillä Oulun vastaanottokeskuksessa tarvittiin heti maaliskuussa auttavia käsipareja muun muassa ukrainalaisten majoituksessa. Kauppa-avullekin oli kysyntää.

Valotalon taustalla on Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistys, joka syntyi vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisin yhteydessä.

Kun Wirkkala ryhtyi huhuilemaan keväällä vapaaehtoisia auttajia koolle, lähtivät ensimmäiset viestit juuri tukiyhdistyksen vapaaehtoisille.

Samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme

Valotalon toiminta on tarkoitettu Oulussa asuville 18–65-vuotiaille naisille, äideille ja lapsiperheille. Syrjinnästä vapaassa turvallisessa tilassa toisensa kohtaavat maanhamuuttajanaiset ja lapset sekä suomalaisnaiset.

Valotalolla voi opiskella suomen kieltä ja saada ohjausta arjen konkreettisissa kysymyksissä, mutta paikalle voi tulla myös nauttimaan kupposen teetä ja juttelemaan mieltä painavista asioista.

Maahanmuuttajien kanssa toimiessaan tukiyhdistyksen puheenjohtaja Teija Kähkönen on huomannut, että tulipa ihminen mistä päin maailmaa tahansa, lopulta kaikki ovat monin tavoin samanlaisia.

– He tuntevat samoja tunteita kuin minä, he unelmoivat samoista asioista tulevaisuudessa kuin minä.

– Heissä virtaa sama henki ja elämä kuin minussa.

– Myös tarve saada tukea ja apua on samanlaistan riippumatta tulijan lähtömaasta, Valotalon naistyön koordinaattorina työskentelevä Wirkkala lisää.

Auttajien temperamentit erilaisia, hyvä niin

Ukrainalaisten hätä koskettaa ja kun tarve olla hyödyksi on kova, saattaa olla vaikeaa perehtyä rauhassa, millainen apu vastaa parhaiten tarpeeseen.

Wirkkala ja Kähkönen antavat arvoa spontaanille auttamiselle. He näkevät kuitenkin paljon hyvää siinä, että auttamisen aloittaa vapaaehtoistyön kurssilla.

– Auttajalla on oikeus koulutukseen, naiset sanovat.

– Meidän koulutuksissamme puhutaan esimerkiksi siitä, ettei auttajan pidä haukata liian isoa palaa. Auttamistyöltä pitää jäädä aikaa omille läheisille ja vapaa-ajalle.

– Eri elämänalueiden on oltava tasapainossa. Tästä ei puhuta koskaan liikaa.

Kähkönen toivoo, ettei auttaminen perustuu velvollisuudentunteeseen, jonkinlaiseen pakkoon, vaikka uutiskuvat pakolaisten hädästä koskettaisivatkin.

– On hyvä olla perillä siitä, että omat voimat eivät aina riitä liikkeelle lähtemiseen. Siinä ei ole mitään pahaa.

– Auttamistyö tuo usein auttajalle itselleen hyvinvointia. Jos näin ei tapahdu, omaa elämäntilannettaan saa miettiä rauhassa.

– Voihan olla, että auttaminen onkin alkanut painaa hartioita ja silloin jaksamisen rajat ovat tulleet vastaan. Kenenkään ei tarvitse sitoutua vapaaehtoistoimintaan ”lopun iäksi”.

Wirkkala muistuttaa, että kaikki auttaminen on arvokasta. Jotkut antavat aikaansa viikoittain, toiset tunnin kuukaudessa.

Tukiyhdistyksen tilossa voi harrastaa muun muassa käsitöitä. Alkuun pääsee talon kankailla.

Apua tarvitsevat muutkin kuin vain ukrainalaiset

Vaikka suomalaisten auttamishalu kohdistuu tällä hetkellä sotaa paenneisiin ukrainalaisiin, ei se tarkoita selän kääntämistä muille avuntarvitsijoille.

Tämä on huomattu Valotalossa.

– Kun ihmiset kysyvät meiltä, miten he voisivat auttaa, on osalle yllätys, että Oulussa apua tarvitsevat muutkin kuin ukrainalaiset pakolaiset, Wirkkala kertoo.

– Vastaanottokeskusten tukiyhdistys auttaa kaikkia maahanmuuttajia yhtä lailla, mutta ei tämä tieto ole saanut soittajia sulkemaan puhelinta.

– Pikemminkin meille on sanottu, että se on ok.

Wirkkala kertoo, että myös Valotalossa kokoontuu naisia eri kansallisuuksista.

– Suomen kielen ryhmissä on tällä hetkellä paljon Ukrainasta tulleita.

– Järjestämme nykyisin myös toimintaa keskellä päivää, koska sellaiselle on selvästi tarvetta.

– Ukrainalaisia kiinnostavat niin työ- kuin opiskelumahdollisuudet. Heillä on paljon omaan arkeensa liittyviä kysymyksiä.

Wirkkala ja Kähkönen toivovat, että myös suomalaisnaiset löytäisivät Valotalon.

– Heitä on aika vähän ryhmissämme. Kantasuomalaiset naiset ovat myös tervetulleita mukaan, Wirkkala lisää.

Vapaaehtoistyössä on tarvetta  armolliselle asenteelle

Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistys sai alkunsa 2015 oululaisten halusta auttaa. Kaupunkiin ja sen lähialueille oli tullut lyhyen ajan sisällä suuri määrä pakolaisia.

Yhdistys loi lahjoituskeräyksiin järjestystä ja sitä se haluaa tehdä yhä muun toiminnan lisäksi.

Vaikka apua pyritään tarjoamaan mahdollisimman tehokkaasti, kuuluu auttamistyöhön aina myös keskeneräisyyttä ja epävarmuuttakin. Näin toteavat Wirkkala ja Kähkönen.

– Tilanteet vaihtuvat yllättäen, joten epävarmuutta on pakko oppia sietämään.

– Myös armollisuutta itseä ja muita kohtaan tarvitaan vapaaehtoisessa auttamistyössä, Kähkönen sanoo.

– Minulle mieluisan viisauden mukaan yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa yhden ihmisen koko maailman.

Tukiyhdistys informoi ajankohtaisesta avuntarpeesta OVOK-tukiyhdistys ry:n Facebook-sivuilla.