#Yhdessä2022: Kyllä mielipiteensä saa vaihtaa
Vuonna 2015 suuren pakolaisaallon yhteydessä Anneli Nieminen ennätti ajatella, etteivät uudet turvapaikanhakijat mahdu hänen kotimaahansa. Muuri Tornioon ja pysykööt vieraat pois Suomesta, hän tuumi. Jyrkkä suhtautuminen loiventui, kun Nieminen päätti kohdata pakolaisia yksi kerrallaan.
Keskustelut kärjistyvät herkästi, kun aiheena on esimerkiksi maahanmuutto tai ilmastonmuutos.
Näin ei tarvitsisi olla, jos me malttaisimme paremmin kuunnella toisiamme. Se vaatisi pysähtymistä ja halua ymmärtää, mistä vastakkainen näkemys kumpuaa.
Oulun Kirkkopäivien lauantain ohjelmassa tuomiokirkossa puhuttiin keskustelusta ilman vastakkainasettelua.
Kuuntelenko? Kunnioitanko? Ymmärränkö? -tilaisuudessa aihetta pohtuvat kansainvälisentyön ja lähetyksen koordinaattori Anneli Nieminen, rauhanturvaamistyön konkari Henry Helakorpi sekä vaikuttamistyön ammattilainen Niko Humalisto.
Panelistit pohtivat omien kantojen muuttamista. Miksi muutoksesta puhutaan kriittisesti takin kääntämisenä?
Entä jos keskustelukumppani osaa perustella näkemyksensä niin hyvin, että oma näkemys alkaa horjua? Lähteekö itsestä jotakin olennaista pois, jos alkaa nähdä asioita uudessa valossa?
– Eikö ole surullista, jos viisi-kuusikymppinen ihminen ei ole kertaakaan vaihtanut kantaansa kuullessaan uusia ajatuksia. Tarkoittaako ilmaisu periaatteidensa mies välttämättä aina jotain hyvää? Humalisto pohti.
Tärkeää oli käydä kiinni omiin asenteisiin
Anneli Nieminen myönsi paneelissa vaihtaneensa mielipidettään niin pakolaisista kuin vanhoillislestadiolaisesta esimiehestään.
– Minun on pitänyt aloittaa asenteen muokkaus puhtaalta pöydältä törmätessäni omiin jyrkkiin ennakkokäsityksiini, hän tunnusti.
– Dialogi piti siis ensin käydä sisälläni ja vasta sitten ryhtyä kohtaamaan ihmisiä sellaisina kuin he oikeasti ovat ilman, että liitän heidät osaksi suurta blokkia.
Dialogi piti siis ensin käydä sisälläni ja vasta sitten ryhtyä kohtaamaan ihmisiä sellaisina kuin he oikeasti ovat ilman, että liitän heidät osaksi suurta blokkia.
Anneli Nieminen
Rauhaa turvataan kuuntelemalla
Henry Helakorpi kertoi pitävänsä kunnioittavaa keskustelua osana rauhanturvaamista.
– Ei ole aina helppoa ja yksinkertaista pysähtyä kuuntelemaan, mutta rauhanturvaajana opin, että asioiden sujumiseksi minun on kuunneltava ihmisten tarinoita.
– Kuunteleminen on läsnäoloa. Myös pienillä hyvillä teoilla, kuten hymyllä, on iso merkitys, kun etsitään yhteisymmärrystä. Lopulta meissä ihmisissä on paljon samaa.
Helakorpi on huomannut, että kärsivällinen kuunteleminen palkitaan usein.
– Kun kuuntelen, saan siitä itselleni, vaikka ehkä kuvittelin antavani toiselle pysähtyessäni hänen kohdallaan.
Empatian avulla eteenpäin
Niko Humalisto kertoi oppineensa Suomen Lähetysseuran työssä, että empatia on tärkeä työkalu silloin, kun halutaan viedä yhteisiä asioita eteenpäin.
– Dialogiin ihmisten kanssa on varattava aikaa. Toisen ihmisen ymmärtäminen ei ole hetken asia. Se saattaa vaatia myös epämukavuusalueelle menemistä.
– Kun mennään eteenpäin, opitaan usein elämästä jotain uutta.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.