#Yhdessä2022: Puhetta hengellisestä väkivallasta uskonyhteisöissä

Parhaimmillaan uskonnollisuus ja uskonyhteisö tukevat ihmisen hyvinvointia.

– Uskonyhteisöt muun muassa antavat lohtua ja toivoa sekä tarjoavat sosiaalisen verkoston, totesi keskustelua luotsannut Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila.

Yhteisön vaikutus voi kuitenkin kääntyä sen tavoitteita vastaan.

– Uskonyhteisöissä esiintyy myös ongelmia. Asiat eivät ole aivan yksinkertaisia, kun ongelmia käsitellään esimerkiksi ev.lut. kirkon Turvallinen seurakunta -julkaisussa sadan sivun verran.

Mitä tiukemmat säännöt yhteisöllä on, sitä suurempi mahdollisuus on päätyä tilanteeseen, jossa yhteisön näkemystä pidetään oikeana ja yksilön näkemys muserretaan, Valkila totesi.

Turvattomuutta ja pahoinvointia voi syntyä esimerkiksi kun ihminen irtautuu uskonyhteisöstä.

– Sosiaalinen eristäminen on pahinta mitä ihmiselle voi tehdä. Jokainen voi itse kuvitella, miltä tuntuisi menettää perheenjäsenet ja ystävät, Valkila totesi.

Turvaohjeet ja -koulutus lasten kanssa toimiville

Helluntailiikettä edustava kasvatustieteen tohtori Leevi Launonen kertoi, että uskontojen eettiset periaatteet laadittiin 1990-luvulla yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa.

– Kuin 2000-luvun alkupuolella julkisuuteen tuli yksittäisiä hyväksikäyttötapauksia helluntailiikkeessä, ryhdyimme luomaan omaa turvaohjeistoa lasten ja nuorten kanssa toimiville sekä turvakoulutusta ohjaajille.

Vuoropuhelua Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa helluntailiike on käynyt 1990-luvulta alkaen. Sitä kautta helluntailiike on Launosen mukaan saanut arvokasta tietoa uskonyhteisön ongelmiksi koetuista asioista.

Launonen myönsi, että asia, jossa helluntailiikkeellä ja helluntaiseurakunnilla on vielä työmaata, ovat erotilanteet.

– Miten toimia hyvässä hengessä ja sivistyneesti tilanteessa, jossa ihminen eroaa uskonyhteisöstä – näitä tilanteita varten on suunnitteilla eettiset pelisäännöt.

”Keskustelukulttuuri on avautunut ja vapautunut”

Vanhoillislestadiolaiset ovat olleet mediassa esillä negatiivisessa valossa moneen otteeseen: on uutisoitu muun muassa hoitokokouksista, ehkäisykiellosta ja lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta.

Miltä julkisuus on tuntunut – sitä Joni Valkila kysyi asianajajalta ja Oulun seurakuntien luottamushenkilöltä Eero Hyytiseltä, jolla tausta on tausta vanhoillislestadiolaisuudessa.

Hyytinen aloitti muistelemalla 1970-lukua, jolloin hoitokokoukset olivat voimakkaasti esillä.

– Koulusta kotiin tullessa mietitytti, mitähän päivän lehdessä tällä kertaa kirjoitetaan. Pelotti aina vähän avata lehteä – ja luulen, etten ollut ainoa. Uutisointi aiheutti monille ahdistusta, koska aika monilla oli henkilökohtaisia muistoja hoitokokouksista

Niin sanottuna maallikkopuhujana Hyytinen joutuu miettimään sanavalintojaan puhuessaan syntyvyyden säännöstelystä.

– Kysymys on monelle kuulijalle kipeä: osa ei ole saanut lapsia, osa ei jaksa olla suuren perheen isänä tai äitinä. Teemaa on haastava sanoittaa, onhan kyseessä erittäin henkilökohtainen asia.

Lasten hyväksikäyttötapauksien tultua julkisuuteen niitä yritettiin lakaista maton alle.

– Sitäkin tapahtui – mikä on inhimillistäkin. Mutta tapahtuneesta myös keskusteltiin lestadiolaisten parissa laajasti. Se ei valitettavasti näkynyt ulospäin.

Hyytisen mukaan keskustelukulttuuri liikkeen sisällä on avautunut ja vapautunut. Normatiivisuus ja yhdenmukaisuuden vaade eivät enää tukahduta keskustelua samalla tavalla kuin aiemmin.

Joni Valkila halusi kuulla, mitä tapahtuu heille, jotka irtautuvat vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä.

– Jos ihminen ei jaksa uskoa – kuten me sanomme – se on pettymys. Liikkeestä irtautuva hylkää meille tärkeät arvot, emmekä aina osaa suhtautua siihen aikuismaisesti; pettymyksen tunne saattaa purkautua tavalla, joka jää rasittamaan välejä.

”Kirkossa on mennyttä maailmaa ylläpitäviä rakenteita”

Oulun tuomiorovastilta Satu Saariselta kysyttiin näkemystä siihen, onko evankelisluterilainen kirkko konservatiivien vallassa.

– Kyllä kirkossa on mennyttä maailmaa ylläpitäviä, konservatiivisia, syrjimisen mahdollistavia ja ylläpitäviä rakenteita ja päätöksiä.

Herätysliikkeitä Saarinen korosti pitävänsä suurena rikkautena.

–Mutta täytyy myös tunnistaa, että kirkollisissa järjestöissä ja herätysliikkeissä jo puhetapa ja kieli saattavat luoda rajaa ”meidän” ja ”muiden” välille.

Kirkon tasa-arvopalkinnon saaneelta Saariselta kyseltiin myös, millä tolalla tasa-arvokysymykset ovat tämän päivän kirkossa.

– Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden hyväksi voisi alkaa toimia nyt heti – ei tarvitse odottaa työryhmien kokoontumista ja mietintöjen valmistumista. Voimme kukin katsoa peiliin: olenko itse luomassa kaikilla tavoilla yhdenvertaista ja tasa-arvoista kirkkoa.