Käsipäivää laitettiin kirkossa tauolle

Kättelyt jäävät toistaiseksi väliin seurakuntien toiminnassa, esimerkiksi jumalanpalveluksissa. Kättelykiellolla ehkäistään koronaviruksen leviämistä. Syy hyvän tavan poisjäämiselle on tarpeellista kertoa seurakuntalaisille, ettei kukaan pahastu, kun käsi ei ojennukaan tervehdykseksi.

Seurakunnat saivat maaliskuun alussa Kirkkohallituksesta ohjeita koronaviruksen torjuntaan.

Vaikka yleiskirjeen moni ohjeistus liittyy seurakunnan palvelujen järjestämiseen mahdollisena kriisiaikana – tilanteessa, jolloin koronan yhteydessä puhutaan jo pandemiasta – tavallisia seurakuntalaisia kirjeessä koskettaa akuutisti ainakin yksi kohta: kättelyt ovat tauolla seurakunnan tilaisuuksissa.

Yleiskirjeen mukaan kaikesta kättelystä tulee pidättäytyä tartuntojen ehkäisemiseksi.

Syy muuttuneelle käytännölle on hyvä kertoa

Haukiputaan seurakunnan kappalainen Saila Karppinen ymmärtää hyvin Kirkkohallituksen ohjeen kättelyyn liittyen, mutta toteaa, että seurakuntalaisille pitää kertoa, miksi perinteinen tervehtimistapa jätetään väliin.

Karppisen mielestä erityisesti vanhempi väki on tottunut siihen, että pappi tervehtii heitä kädestä, katsoo silmiin ja kysyy kuulumisia.

– Koskettaminen on tärkeää monille. Siksi sitä ei voi jättää väliin selittämättä. Joku saattaisi pahoittaa mielensä.

Seurakunnissa noudatetaan myös neuvoa, jonka mukaan työntekijät eivät saa toimittaa jumalanpalvelusta ja toimituksia, kuten kasteita tai häitä,  jos heillä on lieviäkin flunssan oireita. Sama vaatimus koskee myös  messun vapaaehtoisia avustajia.

Tarkka hygienia on jo tiedostettu

Kirkkohallituksen yleiskirje korostaa käsi-ja yskimishygienian tärkeyttä. Pieni soittokierros Rauhan Tervehdyksen levikkialueen seurakuntiin vahvistaa, että hyvää hygieniaa noudatetaan niissä jo tällä hetkellä, koska käsillä on influenssakausi.

Hiihtolomaviikolla Oulun seurakunnissa on pidetty rippikouluja, joissa Saila Karppinen ja muut opettajat ovat tähdentäneet nuorille käsien pesemisen tärkeyttä flunssa-aikana.

Yleiskirjeen mukaan kriisitilanteissa kirkon sanoman on oltava lohduttavaa ja rohkaisevaa. Koska seurakunnat saattavat tavoittaa ihmisiä, joiden on muuten vaikea saada asiallista tietoa viruksesta ja sen torjumisesta, tarpeen vaatiessa kirkon työntekijän tehtävä on oikean informaation jakaminen.

Haukiputaan diakoniatyöntekijä Karita Isola ei pidä mahdottomana, että koronainfoa jaettaisiin diakonian tapahtumissa, mutta vielä sellaisen tarpeellisuus ei ole tullut esille esimerkiksi maksuttomien aamiaisten yhteyksissä.

Isolan mielestä lohduttavaa ja rohkaisevaa puhetta on esimerkiksi rukoileminen.

– Miksi emme voisi yhdessä  rukoilla varjelusta taudeilta, hän sanoo.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää