Kengäntekotaitoja, matonkuteita ja vanhojen muistelua

11.3.20

Kiimingin vanhalla koululla kokeiltiin perinteisiä käsityön tekemisen tapoja. Seuraavaa käsityöpajaa on suunniteltu keskiviikolle 18. maaliskuuta.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

– Muistan kuinka entisaikaan suutari tuli kylälle ja vietti paikalla pitkiä aikoja kiertäessään talosta taloon.

Kiiminkiläinen Liisa Vesa eli lapsuuttaan 1950-luvulla, jolloin käyttöesineiden valmistaminen käsin oli vielä yleistä. Eri alojen taitajat tulivat tekemään työtään asiakkaiden koteihin.

Vesa pääsi verestämään muistojaan Kiimingin seurakunnan käsityöpajassa, jossa perehdyttiin vanhoihin työtapoihin, kuten maton kutomiseen, kengäntekoon ja karstaamiseen.

 

Kengät pidettin puhki ja paikattiin

Kenkiä ei ennen vaihdeltu mielialan mukaan, sillä kun yhdet kengät saatiin, niitä pidettiin vuosikausia.

– Kun kenkä meni rikki, siihen lisättiin nahkaa ja käyttöikä jatkui, kertoi suutarintaitojaan esitellyt Timo Stenius.

Stenius on tehnyt käsin lapikkaita, kävelykenkiä ja bootseja. Kiimingissä hänellä oli mukanaan itse tehtyjen kenkien lisäksi kirpputoreilta pelastettuja, vanhoja kenkäpareja.

Kirpputoreilta ja antiikkitapahtumista suutari on löytänyt myös vanhoja työvälineitä naskaleista ompelukoneeseen.

Viime vuonna eläkepäivien viettoon siirtyneelle Steniukselle kengänteko on ollut koko ajan pelkkä harrastus.

– Esimerkiksi lapikkaiden tekemiseen menee aikaa noin 40 tuntia. Harva on valmis maksamaan kengistä sen verran, että tekijä saisi niistä palkkansa.

 

Entisajan kangas kestää usein uutta paremmin

Kiimingin seurakunnan käsityöpajan polkaisi alkuun paikallinen käsityötaitaja Eija Keränen. Vaatturiksi eli räätäliksi 1970-luvulla valmistunut Keränen haluaa pitää yllä vanhoja käsityöperinteitä.

– Perinteet katoavat, jos niitä ei vaali. Esimerkiksi meitä vaattureita on Suomessa tällä hetkellä vain kymmenkunta.

Eija Keräsen mukaan iso osa hänen työstään koostuu nykyisin käytettyjen vaatteiden muokkaamisesta. Muun muassa miesten pukuja halutaan uudistaa ja ottaa jälleen käyttöön.

– Lukiolaisten vanhojen tanssien alla minulle tuotiin opiskelijan isän frakki pienennennettäväksi, jotta tansseihin osallistuva poika voisi pukea sen päälleen.

Kun vaatteita ei voinut enää käyttää, niistä tehtiin matonkudetta.

 

Käytetyt vaatteet muuntuivat matoksi

Yhdessä vanhan koulun huoneista Annikki Timonen viritteli matonkudetta sukkulaan. Timonen istahti mattopuiden ääreen ja näytti, kuinka työssä päästään alkuun.

Toisessa huoneessa leikattiin matonkuteita ison pöydän ääressä. Liisa Vesalle työ oli tuttua, sillä hän osallistui kuteiden leikkaamiseen lapsena heti kun sakset kädessä pysyivät.

– Kun vaatteita ei voinut enää käyttää, niistä tehtiin matonkudetta. Kaikilla ei ollut mattopuita, mutta kylällä niitä lainattiin tarvitseville.

 

Luvassa käsityöiltoja kevään mittaan

Seuraava Kädet sydämen jatkeena -käsityöpaja on luvassa Vanhalla koululla keskiviikkona 18. maaliskuuta kello 17–19. Näillä näkymin työpaja järjestetään kevään aikana pari kertaa ja se saa jatkoa syksyllä, mikäli osallistujia riittää.

Jos mattojen kutominen kiinnostaa, vanhalla koululla sijaitsevat seurakunnan mattopuut ovat vapaasti käytettävissä muinakin aikoina.

– Jos omia kuteita ei ole, lähetysaktiivien leikkaamia kuteita voi käyttää pientä maksua vastaan, vinkkasi seurakunnan lähetyssihteeri Katri Tuomiharju.

Anna palautetta jutusta

Myllyojan fransupiiri pitää yllä perinnekäsityön taitoa

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kiimingin seurakunta