Kirjoittaminen on Pekka Tuomikoskelle jopa pyhä asia

Astutaanpa kirjailijan työhuoneeseen. Tai no ei konkreettisesti, mutta mielikuvituksen turvin. Pekka Tuomikoski ei nimittäin toivota juuri ketään tervetulleeksi työhuoneeseensa. Se on hänelle hyvin yksityinen tila, jossa edes perheenjäsenet eivät usein käy.

– Aika karmivassa kunnossa tämä on, Tuomikoski huokaa työtilassaan liminkalaisessa omakotitalossa. Huoneessa ei hänen mukaansa mahdu olemaan juuri muuta kuin kirjoja.

– Kirjahyllyjä tänne on ahdettu kymmenkunta. Niissä pidän itselleni tärkeimmät teokset, joista en ole valmis luopumaan.

Muualla talossa on lisää kirjahyllyjä.

– Vaimon kanssa olemme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että niissä säilytettäviä, itselleni vähemmän tärkeitä kirjoja voidaan silloin tällöin karsia, Tuomikoski naurahtaa.

Nelisenkymmentä julkaistua kirjaa

 Tuomikoski on tuottelias tietokirjailija. Julkaistuja teoksia on monta kymmentä. Tarkkaa lukua hän ei osaa sanoa itsekään.

– Ehkä neljäkymmentä? Kahdenkymmenen kohdalla lopetin laskemisen.

Monena vuonna kirjoja on putkahtanut painosta enemmän kuin yksi.

– Se, että olen saanut julkaistua tämänkin verran tarkoittaa, että lukijoita on riittänyt. Ja kustantamot ovat vissiin olleet vakuuttuneita, koska ovat ideoitani hyväksyneet.

Kiinnostus tietokirjojen tekoon sai vauhtia huutokaupasta

Yksi merkittävä sysäys kohti tietokirjailijan uraa oli parikymmentä vuotta sitten Kempeleessä pidetty kirjahuutokauppa.

Meklari kopautti nuijalla merkiksi Tuomikosken 80 euron huudon hyväksymisestä. Onnellisen huutajan osaksi jäi lastata kirjaröykkiö autoonsa ja ajella kotiin. Ostosta läpi käydessään Tuomikoski sai idean tehdä historiatietokirjan Kari Suomalaisesta.

Hän lensi Helsinkiin neuvottelemaan kustantamon kanssa. Hanke kariutui, mutta muutaman viikon kuluttua puhelin soi.

– Minervan silloinen toimitusjohtaja Juhani Korolainen ehdotti, että tehdään kirjasarja 50 vuotta sitten -idealla. Teinkin noita vuosikirjoja lopulta seitsemän ja siinä sivussa kolme muuta kirjaa samalle kustantamolle.

Historian tutkiminen auttaa ymmärtämään

 – Historian kautta voimme ymmärtää menneisyyttä, tätä hetkeä ja tulevaisuutta, sanoo historian popularisoimiseen erikoistunut Tuomikoski.

Hänen mukaansa historian tutkiminen ja menneitten asioitten läpikäyminen vapauttaa valtavasti energiaa, ja on suorastaan tervehdyttävää.

– Juhani Korolainen on syypää siihen, miksi erikoistuin myös sotahistoriaan. Hän totesi kerran, että tee Pekka sotakirjoja, ne myyvät hyvin.

Tuomikosken kirjoittamia sota-aiheisia tietokirjoja ovat muun muassa suomalaisista sodista kertova  Sotaraamattu, 50 suomalaista taistelua sekä Sensuroidut sotakirjoitukset. Historiaa avaavat muun muassa Suomen historia kolmessa vartissa sekä lapsille suunnattu Maailmanhistoria 45 minuutissa” ja lähihistorian merkkimiehestä kirjoitettu UKK – Nälkämaan kuningas. Kekkos-teoksia on syntynyt kaikkinensa neljä. Tuorein tietoteoksista on keväällä ilmestynyt Ukrainan historia kolmessa vartissa.

Lähivuosiksi muhimassa lukuisia aiheita

 Ensi vuonna kansien välissä on tarkoitus julkaista liminkalaisia sananparsia. Julkaisemista odottavat muun muassa Turkin historia kolmessa vartissa sekä Suomen poliittinen historia kolmessa vartissa, joka kattaa vuodet Suomen itsenäistymisestä Suomen Nato-jäsenyyteen. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintävät myös Suomen jatkosotaa ja sen liittolaissuhteita ruotiva Jatkosota – hyökkäyssota sekä katselukirja vanhoista traktoreista ja työkoneista.

Julkaistavaa riittää näidenkin jälkeen pitkäksi aikaa.

– Minulla on valtavasti kirjaideoita. Ja lisää syntyy koko ajan.

Tuomikoskella on myös oma kustantamo, wanhatkirjat.fi, mutta ensisijaisesti hän pyrkii yhteistyöhön kaupallisten kustantamoiden kanssa. Silloin esimerkiksi markkinointia ei tarvitse hoitaa itse, mikä jättää tilaa kirjoittamiselle.

Historiassa on eri tasoja: henkilöhistoriaa, kyläyhteisöjen historiaa, kansojen historiaa ja maailmanhistoriaa. On kutkuttavaa nivoa niistä kokonaiskuvaa.

Tuomikoski tavoittelee teksteissään helppolukuisuutta ja ymmärrettävyyttä.

– Mielenkiintoisuutta tietysti myös. Pitkäveteisenkin kuuloisista aiheista voi kirjoittaa vetävästi, hän uskoo.

Mistään Tuomikoski ei kirjoita, ellei itse ole aiheesta kiinnostunut.

– Historiassa on eri tasoja: on henkilöhistoriaa, kyläyhteisöjen historiaa, kansojen historiaa ja maailmanhistoriaa. On kutkuttavaa nivoa niistä kokonaiskuvaa.

Vaikutteita sanankäyttöön hän on saanut myös kaunokirjallisuuden puolelta. Kirjallisiksi esikuvikseen hän nimeää muun muassa Kari Hotakaisen, Arto Paasilinnan ja Veikko Huovisen. Tärkeitä ovat myös venäläiset klassikkokirjailijat.

– Maalla on ehkä hulluja johtajia, mutta on siellä todella mahtavia taiteilijoitakin, vaikka nyt Fjodor Dostojevski ja Anton Tšehov.

Tietokirjailijan aineistoa ovat tositapahtumat. Tuomikoski haaveilee kirjoittavansa vielä joskus myös fiktiota.

Virkavapaalla syntyy historiikki Oulun tuomiokirkosta

 Tuomikoski alkoi 1990-luvun puolivälissä opiskella pääaineenaan historia. Sittemmin yliopisto-opintojen ala vaihtui teologiaan ja pääaineeksi kirkkohistoria. Hän valmistui teologian maisteriksi 1998.

Limingan kirkkoherrana Tuomikoski aloitti vuonna 2020. Pappina hän toimi sitä ennen Pudasjärvellä, Vihannissa ja Raahessa.

Kirkkoherran työn ohessa hän on tehnyt sotahistorian artikkeliväitöskirjaa, joka alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.

Tällä hetkellä Tuomikoski on virkavapaalla Limingan seurakunnasta. Häntä pyydettiin kokoamaan historiikki Oulun tuomiokirkosta. Sen rinnalla hän tekee papin töitä Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa. Sofia Magdalenan kirkko otettiin käyttöön vuonna 1777. Historiikin on tarkoitus valmistua vuonna 2027.

– On aivan ihmeellistä voida kirjoittaa kirjaa työajalla., Tuomikoski sanoo.

– Olen Taivaan isälle kiitollinen monesta asiasta: perheestä ja läheisistä, uskosta, terveydestä. Siitä, että olen saanut toteuttaa omaa kutsumustani kirjailijana ja pappina. Eiväthän nämä ole mitenkään itsestäänselvyyksiä.

– Taivaan isä antaa meille kullekin lahjoja. Itselläni on ollut etuoikeus käyttää niitä työelämässä. Kirjoittaminen on olennainen osa minua, jopa suorastaan pyhä asia.

– Moni tuntee minut ehkä ennen kaikkea papin työni kautta. Tietokirjailijan ja historioitsijan identiteetin nostaisin kuitenkin siihen rinnalle.

Kymmenen lukuvinkkausta isälle

Isänpäivän alla Rauhan Tervehdys pyysi Pekka Tuomikoskea valitsemaan kymmenen kiinnostavaa kirjaa – yhden omista teoksistaan ja yhdeksän muilta kirjailijoilta – isien ja isoisien luettavaksi. Näitä hän suosittelee:

• Veikko Huovinen: Lampaansyöjät. Suomalainen veijaritarina. Sepe ja Valtteri lähtevät lomamatkalle Kalajoelta. Matkallaan he metsästävät lampaita. Sopivan ”aivovapaata luettavaa”.
• Fjodor Dostojevski: Idiootti. Syvällinen ja järisyttävä romaani. Siinä venäläinen tunneilmaisu ja ajattelutapa tulevat hyvin esille.
• Antti Hyry: Kevättä ja syksyä. Kuulaan raikas teos, yksi nuoren Hyryn merkittävimmistä romaaneista. Kestää aikaa ja kuvaa hyvin pohjoissuomalaista mentaliteettia.
• Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi. Hulvattoman hauska veijariromaani. Sopivasti överiksi!
• Petri Tamminen: Enon opetukset. Mustakin huumori kolahti. Enon opetuksia todella tarvitaan tässä maailmassa.
• Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi. Erilainen, tummanhauska ja koskettava Finlandia-ehdokas. Puhuttelee monenlaisia ihmisiä.
• Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut ja perään Huckleberry Finnin seikkailut. Näitä voit lukea lapsesi tai lapsenlapsesi kanssa!
• Antti Tuuri: Talvisota. Aivan loistava sotaromaani. Kertoo tavallisten miesten näkökulman ikoniseen historiamme vaiheeseen.
• Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I-II-III. Koskettava romaanitrilogia vailla vertaa. Suomen historian pitkä kaari.
• Omasta tuotannosta: Ukrainan historia kolmessa vartissa. Ajankohtainen ja vaikka itse sanonkin, helppolukuinen.