Kirkon ympäri kulkee polku, jota kulkiessa voi miettiä mitä juuri minulle kuuluu

23.6.20

Kastellin kirkon Hiljaisuuden polku herättelee kysymään omaan hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Marjaana Kalliolle ja Rauno Laitilalle hiljaisuus on säännöllinen osa elämää.


Teksti ja kuvat: Marita Ahlgren

Oululaiset Marjaana Kallio ja Rauno Laitila istahtavat suihkulähteen viereen. Kallio sanoo toivovansa Hiljaisuuden polulta rauhaa, joka tulee tarpeeseen remonttihässäkän keskelle.

– Taloyhtiömme pihalla on telineitä ja rakennustarvikkeita. Päivisin remontista aiheutuu pölyä ja melua. Tämä suihkulähteen solina tuntuu rentouttavalta, Kallio huokaa.

Oman elämän pohdintaa kysymysten avulla

Hiljaisuuden polku muodostuu Kastellin kirkon ympärillä olevista pisteistä. Niiden kohdalla voi pysähtyä miettimään oman elämän suuria kysymyksiä.

Pisteet on merkitty kirkon eteisestä löytyviin esitteisiin. Esitteissä on myös pohdintaan herätteleviä lauseita.

Suihkulähteen jälkeen pysähdymme kirkon takana. Paperissa lukee:

”Olet ehkä elänyt vaikeitakin vaiheita, jolloin olet kenties kysellyt merkitystä ja mieltä. Näetkö kuitenkin jo elämän värejä kuten kirkon ikkunalasissa, valoa pimeän jälkeen?”

Jutuntekohetkellä koronarajoitukset ovat juuri höllentymässä. Rauno Laitilalle se merkitsee värien palaamista elämään.

– Viikottainen ystäväpiiritoimintamme jäi maaliskuussa tauolle. Silloin taukosivat myös vierailut 88-vuotiaan ystävämme luona.

– Ihmisten pariin pääseminen tuntuu helpottavalta, kun on ollut kaikesta paitsi. Myös tämän polun kiertäminen virkistää.

Mikä tuo turvaa ja luottamusta?

Kastellin kirkon Hiljaisuuden polku on Mirjami Duttonin käsialaa. Karjasillan seurakunnassa kappalaisena työskentelevä Dutton näkee ihmisten kaipaavan mahdollisuuksia mietiskelyn harjoittamiseen.

– Polun kulkeminen on vastapainoa hälyisälle kaupunkiympäristölle. Pysähtyessä pystyy kuuntelemaan sisäistä maailmaansa ja tunnistaa, mikä on itselle merkityksellistä.

Kirkon kellotapulin luona esitteen sanat kehottavat kuuntelemaan elämän ääniä.

”On hyvä viivähtää hetkinen kellojen äärellä ja palauttaa mieleen sitä, mitkä äänet sinun elämässäsi soivat, mikä kutsuu, vahvistaa luottamusta ja antaa turvaa.”

Marjaana Kalliolle tässä yhteydessä merkityksillisiä ovat virret.

– Minulla soi usein mielessä virsi tai hengellinen laulu. Tuntuu kuin olisi jatkuvassa johdatuksessa.

Rauno Laitila imee itseensä luottamusta kellotornin läheisyydestä.

– Torni on rakennettu vahvaksi ja kestäväksi. Se jo itsessään herättää luottamuksen tunteen.

Minulla soi usein mielessä virsi tai hengellinen laulu. Tuntuu kuin olisi jatkuvassa johdatuksessa.

 

Hiljaisuudessa kuulee paremmin

Rauno Laitila ja Marjaana Kallio kiinnostuivat hiljaisuuden harjoittamisesta tahoillaan vuosituhannen vaihteessa. Laitilaa siihen ohjasi puolison kuoleman aiheuttama elämänmuutos, Kalliota puolestaan NNKY:n tunturivaelluksella saadut kokemukset.

Yhdessä he käyvät kuukausittain Hiljaisuuden illassa Tuiran kirkossa ja osallistuvat erilaisiin retriitteihin. Hiljaisuus tarkoittaa matkaa itseen ja omaan hengellisyyteen.

–Näissä hetkissä voi levähtää, tutkia esille nousevia tunteita ja syitä niiden taustalla. Silloin löytää uusia asioita itsestään, ystävykset pohtivat.

Kastellin kirkon ympärillä olevan polun lisäksi on myös pidempi Hiljaisuuden polku, joka kiertää Ranta-Kastellin alueella. Se etenee kirkolta useiden pisteiden kautta Oulujoen rantaan ja takaisin. Myös tämän polun kartan mietiskelemään herättelevine teksteineen saa mukaansa Kastellin kirkosta.

Anna palautetta jutusta

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta