Hiekka-aavikko, jossa Aaro Rytkönen vieraili valokuvaamassa, on Omanin vaikuttavimpia maisemia.

Terveisiä maailmalta: Omanissa opin sanoittamaan uskoani

11.6.20

Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijä Aaro Rytkönen on kuullut keväällä Arabian niemimaan kärjessä sijaitsevassa Omanissa harvinaisia rukouskutsuja.


TÄMÄN KEVÄÄN aikana muslimienemmistöisessä Omanissa on päässyt kokemaan ainutlaatuisia tilanteita, kun minareeteista kaupungissamme Muscatissa on kuulunut kutsuja rukoilla kodeissa. Perinteisesti rukouskutsu kokoaa ihmiset moskeijaan, mutta koronan vuoksi ne ovat olleet kiinni.

Koronasta johtuva varovaisuus ihmiskontakteissa näkyy myös työssäni Al-Amana-keskuksen toiminnanjohtajana.

Työni perustuu fyysiseen läheisyyteen, kohtaamisiin kasvokkain ihmisten kanssa. Al-Amana on uskontojen välinen dialogikeskus, joka pyrkii rakentamaan rauhaa ja luottamusta eri tavalla ajattelevien ihmisten kesken.

Isännöimme muun muassa länsimaista tulevia ryhmiä tarjoamalla heille mahdollisuuden tutustua islamiin ja muslimeihin. Al-Amana on myös rauhallinen keskusteluympäristö konfliktialueilla eläville uskontojohtajille.

Koronapandemian alkaessa jouduimme harmillisesti siirtämään useiden ryhmien suunnitelmat tulla vieraaksemme.

 

KEVÄÄLLÄ TYÖTÄMME oli tukea täällä olevia kristittyjä johtajia, jotka ohjeistivat seurakuntiensa jäseniä ottamaan vakavasti koronaan liittyvät turvallisuusohjeet.

Myös henkisen tuen tarjoamisessa Al-Amana-keskus on voinut tukea paikallisia kristittyjä. Kuten Suomessa Omanissakin korona on koetellut sekä ihmisten taloudellista että henkistä selviytymistä ja jaksamista.

Viisi vuotta työtä Al-Amanassa on vahvistanut ajatusta, että meillä ihmisillä on paljon opittavaa toisistamme – ja sitä kautta itsestämme. Meillä kaikilla on kaipaus tulla ymmärretyksi. Se tarkoittaa kaipausta voida puhua ilman pelkoa väärinymmärretyksi tulemisesta.

 

OMANISSA ON aivan yleistä kysyä, mitä uskontoa ihminen edustaa. Täällä se, että on kristitty, herättää kiinnostusta. Minä saatan olla joillekin ensimmäinen länsimainen kristitty, johon he tutustuvat.

Olen oppinut sanoittamaan uskoani, uskonnollisia ja kulttuurisia arvojani ja tapojani, mutta

yhtä lailla kysymään, mihin keskustelukumppani uskoo ja miten hän elää uskoaan todeksi.

Al-Amanassa kyselemisen voi tehdä turvallisesti ja rauhassa. Tämä on tärkeä pyrkimyksemme.

 

KESKUSTELUT YLEENSÄ joko ravistelevat tai vahvistavat niitä mielikuvia, joita meillä itse kullakin voi olla vieraan uskonnon edustajasta. Kun emme tunne toisiamme, yksipuolisia ennakkoluuloja pääsee syntymään.

Meillä on uskonnoissa erilaisuuksia, mutta moni asia yhdistää meitä. Samanmielisyys ei ole minulle uskontodialogin tavoite, vaan ennemminkin ymmärrys siitä, että erilaiset käsitykset eivät estä meitä tavoittelemasta rauhaa ja sovintoa yhteiskunnassa.

 

KOSKA ISLAM on väkiluvultaan lähes Suomen kokoisessa Omanissa valtauskonto, syntyy täällä kristittynä väkisinkin tervetullut kokemus vähemmistöön kuulumisesta.

Omanilaiset eivät oleta minun kuuluvan omaan joukkoonsa, vaan minut on otettu tänne 2016 lämpimästi vastaan suomalaisena kristittynä. Kukaan ei edellytä, että minä esimerkiksi pukeutuisin samalla tavalla kuin paikalliset ihmiset.

 

Rauhan Tervehdys kertoo viisi tarinaa lähetystyöstä eri puolilta maailmaa:

Lue lähetystyöntekijä Ilse Paakkisen elämästä Hongkongissa

Lue Anna Holmströmin tarina Tansaniasta

Lue Kirsi Salmelan kirjoitus Thaimaasta

Lue  Maria Vuorman tarina Papua-Uusi-Guineasta

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

article column Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko