"Sellaiset kirkot kasvavat, joissa heikoimmista pidetään huolta"

Vuoden diakoniatyöntekijäksi valittu Mirva Kuikka auttaa seurakuntien diakoniatyöntekijöitä löytämään heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Vain välittävä kirkko kasvaa ja on elinvoimainen, Kuikka sanoo.

Jotkut uutiset pääsevät yllättämään kunnolla. Mirva Kuikka myöntää, ettei tuolilta tipahtaminen ollut kaukana, kun hän kuuli saamastaan huomionosoituksesta.

Oulun tuomiokapitulissa työskentelevä diakonian hiippakuntasihteeri on valittu vuoden 2020 diakoniatyöntekijäksi. Valinnan teki Diakoniatyöntekijöiden liitto.

Uutinen tuntui Kuikasta melkeinpä mykistävältä – ja teki myös nöyräksi.

– Ensimmäisen kerran valinta vuoden työntekijästä osui hallinnossa toimivaan diakoniatyöntekijään. Suuri joukko pohjoisen seurakunnan työntekijöitä oli nostanut esille työni kapitulissa, Kuikka kertoo huomionosoituksen harvinaislaatuisen taustan.

Mirva Kuikan valinnassa korostui hänen tarjoamansa tuki kenttätyötä tekeville diakonian ammattilaisille.  Minulle saa soittaa -tervehdys on kuultu hiippakuntasihteeriltä usein ja se on otettu todesta.

Korona-aikana yhteydenotot seurakunnista tuomiokapituliin ovat vielä lisääntyneet, Kuikka kertoo.

Koronakevät myllersi diakoniaa uusiksi

Mirva Kuikalle on puhuttu muun muassa koronan synnyttämästä hämmennyksestä diakoniatyössä.

– Heti koronakevään alussa, kun tuntui, että kaikki työ meni uusiksi, huolena oli, kuinka ihmiset saavat ruokaa. Yhteisiä ohjeistuksia kaivattiin esimerkiksi kotikäyntien suhteen. Hyviä ideoita avun antamiseksi ja sen perille saamiseksi haluttiin kuulla ja jakaa muiden kanssa.

– Diakonia koki myllerryksen nopeassa ajassa ja korona teki myös araksi kohdata ihmisiä. Seurakunnissa ei alkuaikoina välttämättä ollut riittävästi esimerkiksi suojavarusteita turvallisia kohtaamisia varten.

Kuikan viesti yhteydenottajille oli: Tehkää auttamista yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa.

Hyvää yhteistyötä oli monilla paikkakunnilla jo tehtykin, mutta Kuikka rohkaisi diakoniatyöntekijöitä yhä lisäämään kanssakäymistä, jotta juuri sillä hetkellä heikoimmassa asemassa olevat löytyisivät.

Tuomiokapituliin alkoikin tulla tietoa onnistuneista käytännöistä esimerkiksi ruoka-avussa.

– Syntyi tehokasta auttamista, mutta koronan aiheuttama pysähdys ja uusien käytäntöjen luominen ei ole ollut helppoa kaikkialla.

Korona johtaa toivottavasti työn kehittämiseen

Koska kevät muutti kirkon tekemää työtä – ja seurakunnat käynnistävät koronasta johtuen syystoimintaansa varovaisesti –  näkee Mirva Kuikka, että käsillä on oivallinen hetki käydä läpi totuttuja työtehtäviä kriittisesti. Mikä on todella tärkeää nyt?

– Ehkä kaikkea entistä ei tarvitsekaan aloittaa. Tärkeää on kysyä, tavoittaako seurakunnan työ ja tekeminen haavoittuvimmassa asemassa olevia. Yksi kipeä asia yhteiskunnassamme on ihmisten yksinäisyys. Miten sitä lievitetään? Miten se tapahtuisi?

Kuikan mielestä seurakuntatyön ytimeen kuuluvat köyhät ja sairaat. Hän painottaa, että näiden ihmisryhmien  tavoittaminen on koko kirkon tehtävä eikä vain diakoniatyöntekijöiden tavoite.

Kuikka uskoo siihen, että sellaiset kirkot pysyvät elinvoimaisina ja kasvavat, jotka huolehtivat niistä, jotka ovat kipeimmin avun tarpeessa.

Virkojen osa-aikaistaminen pelottaa

Vaikka esimerkiksi Oulun seurakunnissa diakoniatyöntekijät voivat tehdä paljon työtä yhdessä, monissa pohjoisen seurakunnassa diakoniassa on vain yksi viranhaltija. Kuikan kanssa keskustellaan, kun yksin selviytyminen uhkaa uuvuttaa.

Kuikka on vankkumaton työnohjauksen ja mentoroinnin puolestapuhuja. Mentoroinnissa uusi työntekijä saa tukea ja ohjausta kokeneemmalta kollegaltaan.

Mirva Kuikka iloitsee siitä, että diakonian virkoja on auki Oulun hiippakunnan seurakunnissa säästöpaineista huolimatta, mutta osassa niistä tehtäviin haetaan  osa-aikaisia viranhaltijoita.

– Saadaanko ammattitaitoisia diakoniatyöntekijöitä, jos tarjolla on osa-aikaista työtä?

Kuikan saaman tunnustuksen taustalla ovat myös hänen kansainväliset kontaktinsa. Niiden yhteydessä suomalainen diakoniatyöntekijä on huomannut, että diakoniaa tehdään kaikkialla maailmassa, vaikka kaikissa kirkoissa erityisiä diakonian virkoja ei ole.

Italian vierailulla palkittuun hiippakuntasihteeriin teki suuren vaikutuksen moniin maihin levinnyt Sant’Egidion hyväntekeväisyysyhteisö. Sen yksi ihmisarvoa korostava periaate on pysähtyä kohtaamaan ihminen hänen omalla nimellään. Kukaan apua tarvitseva ei ole vain osa jotakin ihmisjoukkoa.

Kuikka uskoo siihen, että jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana persoonana, omalla nimellään kutsuttuna.

 

Vankka kokemus kentältä

  • Mirva Kuikka on valmistunut diakonissa-sairaanhoitajaksi 1987. Hän on toiminut diakoniatyössä Oulun seurakuntayhtymässä yhteensä parisenkymmentä vuotta.
  • Oulun tuomiokapitulissa Ojakadulla hän aloitti työt 2009.
  • Kuikkaa pidetään oman alansa asiantuntijana. Hänelle tunnustusta ehdottaneet ovat kokeneet, että Kuikka ymmärtää diakoniatyön sisältöjä, työn vaatimuksia ja laajasti diakonian työkenttää.
  • Kuikka kannustaa seurakuntien työntekijötä yhteistyön tekemiseen ja tekee sitä mielellään myös itse esimerkiksi aluehallintoviraston kanssa.
  • Kirkon diakonian päivää, jossa vuoden diakoniatyöntekijän valinta julkistetaan, vietetään verkkotapahtumana tänään 17. syyskuuta.

Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää