Tekoäly teki hartauden, joka ei herättänyt mitään tunteita

Kati Kivekäs toteaa, ettei hän ole mikään nörtti. Uskotaan, kun sanotaan, mutta ainakin tekoälyä Kiimingin diakoniatyöntekijä on innostunut kokeilemaan työssään.

Viime syksynä Kivekäs ryhtyi testaamaan, millaista apua hän saisi tekoälyltä hartauden kirjoittamiseen.

Tekoälykumppani suoriutui tehtävästään, mutta lopputulosta Kivekäs kuvaa liian pelkistetyksi – hajuttomaksi ja mauttomaksi.

– Tekoäly luo kelpo rungon hartaudelle, mutta kirjoittajan tehtäväksi jää tekstin elävöittäminen, hän sanoo.

Kivekäs pitää tärkeänä, että hartaudessa näkyy jossakin määrin myös kirjoittajan henkilökohtainen ”käsiala”. Kokemukset ja havainnot tekevät tekstistä helpommin samaistuttavan.

Kati Kivekäs osallistui Oulun seurakuntayhtymän tarjoamaan tekoälykoulutukseen puolisen vuotta sitten.

– Jo puolivälissä tuota koulutusta olin ihan liekeissä tekoälyn mahdollisuuksista auttaa minua juuri tekstin tuottamisessa. Toisiko se helpotusta tapaani olla kirjoittajana liian lennokas ja epätäsmällinen?

– Olen harrastajakirjoittelija ja tiedän, että en tahdo nähdä omia virheitäni. Tähän uskon saavani jeesiä tekoälyltä.

Kivekäs luonnehtii monen muun tapaan tekoälyä hyväksi rengiksi, mutta huonoksi isännäksi.

– Sitä kohtaan pitää olla kriittinen, mutta diakonia-alan opintojeni aikana opin tutustumaan eri tietokoneohjelmiin. Asenteeni aika moneen ”idikseen” on kiinnostus kokeilla entuudestaan tuntematonta asiaa.

– Vain kokeilemalla tiedän, onko keinoälystä tervetulleeksi jelppariksi työssäni entuudestaan tuntematonta asiaa.

Asenteeni aika moneen ”idikseen” on kiinnostus kokeilla entuudestaan tuntematonta asiaa.