Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia kerhoja. Ne eivät saa olla leikkauslistalla.

Seurakunnat etsivät miljoonien säästöjä, mutta kaikesta ei voi nipistää

18.11.20

Pääkaupunkiseudun seurakunnista Pohjois-Suomeen kuuluu terveisiä, joissa kerrotaan muun muassa työajan tehostamisesta säästöjen syntymiseksi.
Säästötoimien jälkeenkin rahaa on oltava ihmisten tukemiseen, sanoo Oulun seurakuntien luottamushenkilö Satu Haapanen.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki (pääkuva), Pixabay .

Säästäminen jatkuu seurakunnissa tulevina vuosina.

– Kaikki talouden taantumat heijastuvat seurakuntiin. Myös koronaepidemian aiheuttama talouden hiljentyminen tulee näkymään meillä, vahvistaa Oulun seurakuntayhtymän talousjohtaja Arja Ahonen.

Samaan aikaan kun säästötavoitteita on asetettu, osallistuminen kirkon järjestämiin tilaisuuksiin on laskenut ja kirkollisia toimituksia järjestetään aiempaa vähemmän.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2000 Suomessa kastettiin lähes yhdeksän kymmenestä syntyneestä lapsesta, vuonna 2019 kastettujen osuus oli enää 62 prosenttia.

Moni nykyajan ilmiö on rantautunut Pohjois-Suomea ennen pääkaupunkiseudun seurakuntiin.

Tabuaiheita ei ole, vaikeatkin asiat ovat esillä avoimesti

Haagan seurakunnan kirkkoherran Heikki Nenosen mukaan kipeistäkin asioista – jollaisia säästövelvoitteet ja muutokset työtehtävissä usein ovat – on uskallettava puhua henkilöstön parissa avoimesti.

– Kiellettyjä puheenaiheita ei meillä taida enää olla, Nenonen arvioi.

Säästötarpeista ja uskonnollisista muutoksista on seurannut muun muassa työntekijöiden määrän supistuminen.

– Henkilöstöä myös käytetään entistä järkevämmin esimerkiksi toistensa tuuraajina seurakuntarajoja ylittämällä. Tämä on tarkoittanut työajan tehostamista, Nenonen selvittää.

– Kaikki tällainen on vaatinut uudenlaista ajattelua. Kirkossa on pitkä perinne sille, että omaa työtään on voinut tehdä osittain henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Nyt työntekijöiltä kysytään sitoutumista yhteiseen päämäärään.

– Henkilöstön osaaminen on laajentunut uusien tehtävien myötä, mutta muutokset aiheuttavat myös stressiä.

Muutosvastarintaa esiintyy aina murroksissa, mutta Nenonen on saanut myös kiitosta siitä, että hän on puhunut asioista avoimesti.

Työntekijät ja luottamushenkilöt ehdottivat säästökohteita

Viime toukokuussa Oulun seurakuntien henkilöstön parissa tehtiin säästökysely. Saman tiedustelun saivat hiukan myöhemmin myös luottamushenkilöt.

Kyselyssä selvitettiin vastaajien näkemyksiä, millaisilla toimenpiteillä säästöjä saataisiin aikaiseksi.

Oulun seurakuntien säästötavoite viiden seuraavan vuoden aikana on 2–3 miljoonaa euroa.

– Saimme sana on vapaa -osuudessa runsaasti säästöehdotuksia, noin sata. Seurakunnissa on luettu niitä tarkasti, Ahonen kertoo.

Yksi kannatusta saanut säästökohde oli toiminnalliset ja rakenteelliset uudistukset työssä. 81 prosenttia luottamushenkilöistä ja 58 prosenttia työntekijöistä antoi tukensa tälle vaihtoehdolle.

Kyselyyn vastasi lähes 300 henkilöä.

Digitalisuus tuo säästöjä

Vastauksissa nousi esille myös mahdollisuus säästää poistamalla töiden päällekkäisyyksiä ja lisäämälla sähköisiä palveluja.

Talousjohtajan mukaan tähän saakka taloutta on seurakuntayhtymässä tasapainotettu muun muassa luopumalla osasta kiinteistöjä ja siirtämällä investointeja.

Juustohöylämenetelmällä ei Ahosen mielestä saada enää aikaiseksi riittävästi lisäsäästöjä.

Säästökohteita käsitellään marraskuussa seurakuntayhtymän luottamuselimissä. Yhtymän talousarviosta päättää yhteinen kirkkovaltuusto.

Saimme sana on vapaa -osuudessa runsaasti säästöehdotuksia, noin sata. Seurakunnissa on luettu niitä tarkasti,

Arja Ahonen

 

Turvaa ja toivoa

Oulun seurakuntien luottamushenkilö Satu Haapanen etsisi säästöjä ensisijaisesti kiinteistöistä. Hän uskoo digitalisaation ja nykyistä tiiviimmän yhteistyön kaupungin kanssa tuovan helpotusta säästöpaineisiin.

– Taloudellinen tilanne ei ole Oulun seurakunnissa mitenkään radikaalin huono, mutta arvovalintoja joudutaan tekemään.

Haapaselle on selvää, mihin seurakuntien tulee panostaa varojen käytössä.

– Kaikki liikenevä raha tulee laittaa ihmisten arjen tukemiseen. Sitä työtä tehdään esimerkiksi perhekerhoissa, lasten iltapäiväkerhoissa ja tarjoamalla nuorille turvallisia tiloja ja turvallisia aikuisia, joita voi tavata myös lähiöissä viikonloppuisin.

Haapasen mielestä seurakunnilla pitää olla työtä nuorten aikuisten parissa.

– Aikuistuminen tuo omat kysymyksensä, joita on voitava pohtia muiden kanssa. Seurakunta on tähän hyvä paikka.

Haapanen kiteyttää, mihin kirkon varojen olisi riitettävä säästöjenkin jälkeen:

– Toivon ja turvan antamiseen ihmisille.

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

 

 

Lue lisää aiheesta:

article Yleinen