Hengellisen väkivallan torjumiseen esitetään konkreettisia toimia

2.12.20

Tuoreessa tutkimusraportissa annetaan kirkolle ehdotuksia hengellisen väkivallan kitkemiseksi. Raportin tekijät kaipaavat myös pohdintaa siitä, millaista on väkivallaton teologia.


Hengellinen väkivalta ei ole kadonnut Suomesta, vaikka tilanne on tällä hetkellä suhteellisen rauhallinen. Kirkkohallituksen tuoreessa raportissa  Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut  esitetään ehdotuksia hengellisen väkivallan torjumiseen sekä siihen, millaisessa roolissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi olla asian suhteen.

Raportin ovat kirjoittaneet Kirkkohallituksen asiantuntija Johanna Hurtig ja politiikantutkija Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta.

– Hengellisen väkivallan luonne ja seuraukset ovat jo aika hyvin tiedossa. Konkreettisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi on ollut kuitenkin vähän. Raportti pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen, Linjakumpu muotoilee raportin tehtävän.

Tärkeää on luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä

Raportissa tarkastellaan hengellisen väkivallan määrittelyjä ja väkivaltaan altistavia yhteisöpiirteitä. Pääpaino on hengelliseen väkivaltaan puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja vaurioiden korjaamisessa.

– Olennaista on lisätä ilmiöön liittyvää tietoisuutta sekä luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä vastuunkantoon. Uhreja pitää auttaa ja uusien uhrien syntymistä estää. Evankelis-luterilainen kirkko on suurin hengellinen toimija Suomessa, joten on luontevaa, että se on aktiivinen ratkaisujen luomisessa, Hurtig esittää.

Kirkolla on muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin laajat yhteydet, joita myös tässä yhteydessä on mahdollistaa hyödyntää. Raportissa tuodaan esiin seurakuntien, hiippakuntien ja kirkon johdon vaihtelevia rooleja väkivallan ratkaisuissa.

– Käytäntöjen luomisen lisäksi tarvitaan myös pohdintaa siitä, millaista on väkivallaton teologia, kirjoittajat mainitsevat.

Vaikea aihe tarvitsee yhteistä tahtotilaa

Uskonnollisille yhteisöille aihepiiri on arkaluonteinen.

– On kuitenkin selvää, että ilman uskonnollisten yhteisöjen mukanaoloa asiaa ei voi mielekkäästi ratkaista, Hurtig painottaa.

Vaikka teema on hankala niin kirkolle kuin uskonyhteisöille, kirjoittajat ovat toiveikkaita asioiden muuttumisesta.

– On vaikea uskoa, että kenenkään intresseissä olisi vahingoittaa toisten hengellisyyttä – inhimillisesti herkkää ja yksityistä aluetta. Uskomme, että väkivallaton ja turvallinen hengellisyys on kaikkia yhdistävä tavoite. Tarvitaan kuitenkin rakenteita ja yhteistä tahtotilaa väkivallan ongelman ratkaisemiseksi, Hurtig ja Linjakumpu summaavat raportin viestin.

Onko sinulla kokemuksia hengellisestä väkivallasta? Kerro kokemuksistasi luottamuksellisesti toimitukselle. Voimme käyttää kokemuksiasi osana juttukokonaisuuttamme. 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko