Yhteyshenkilö hengellistä väkivaltaa kokeneille

Oulun hiippakuntaan nimitetään tammikuun loppuun mennessä henkilö, johon voi ottaa yhteyttä kohdattuaan hengellistä väkivaltaa. Kirkkohallituksen tuoreessa raportissa esitetään myös muita toimenpiteitä hengellisen väkivallan kitkemiseksi.

Miespappi katsoo kohti kameraa ja pitää kättä torjuvasti katsojaa kohti.

Oulun hiippakunta nimeää lähiaikoina yhteyshenkilön hengellistä väkivaltaa kokeneille. Hän on tuomiokapitulin ulkopuolella työskentelevä henkilö, johon voi ottaa yhteyttä kokiessaan joutuneensa hengellisen väkivallan uhriksi.

– Tavoitteena on saada yhteyshenkilö tammikuun loppuun mennessä, kertoo hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen.

Raportti ruotii ilmiötä, josta ei ole yhteistä näkemystä

Ajatus yhteyshenkilön nimeämisestä syntyi, kun Aini Linjakummun ja Johanna Hurtigin raportti Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut ilmestyi joulukuussa.

Kirkkohallituksen asiantuntija Hurtig ja Lapin yliopistossa politiikan tutkijana työskentelevä Linjakumpu käsittelevät raportissa hengellisen väkivallan määritelmää ja väkivallalle altistavia olosuhteita.

He myös listaavat joukon toimenpiteitä väkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi. Tärkeintä on tunnistaa ja tunnustaa ongelma, toteaa Aini Linjakumpu.

– Aiheesta on kirkossa aika ajoin puhuttu ja jotain tehtykin, mutta käsittely on ollut vielä kapeaa. On myös tahoja, joiden mielestä ilmiötä ei ole edes olemassa.

Hengellinen väkivalta vahingoittaa syvältä

Aini Linjakumpu määrittelee hengellisen väkivallan toiminnaksi, jossa uskonnon oppeja käytetään ihmistä vastaan ja josta seuraa vakavia henkisiä tai fyysisiä vaurioita.

Ne, joilla on valtaa, käyttävät sitä niihin, joilla valtaa ei ole. Taustalla on aina kytkös yhteisöön.

– Yksittäinen henkilö voi harjoittaa hengellistä väkivaltaa, mutta silloinkin hänellä on puolellaan yhteisön antama valta.

Sen sijaan mielipide-erot eivät ole hengellistä väkivaltaa. Väkivallassa kyse on syvästi ihmisen identiteettiin vaikuttavista tapahtumista.

Kohteeksi joutumista on usein vaikea huomata

Hengelliseen väkivaltaan puuttumista hankaloittaa Aini Linjakummun mukaan se, että kohteeksi joutuneen on vaikea tunnistaa asiaa. Yhteisössä elävä kokee siinä tapahtuvat asiat oikeiksi ja normaaleiksi.

Jonkinlaisena merkkinä voi pitää tapahtumista seuraavaa henkistä tai fyysistä pahaa oloa. Yhteisöissä tämä tosin kääntyy helposti yksilön viaksi.

– Ihminen kokee, että hänessä itsessään on jotain, mikä aiheuttaa pahan olon.

Usein väkivallan huomaa ulkopuolinen: ystävä tai sosiaali- ja terveysalan ammattilainen.

Suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat polttoainetta hengelliselle väkivallalle. Yhteisöille syntyy muutosten keskellä tarve pitää kiinni jäsenistään.

Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen.

– Raportin yhteydessä tehdyistä haastatteluista saimme kuitenkin viitteitä, että väkivaltaa on. Se on vain pienimuotoisempaa ja yksilökohtaisempaa kuin aiemmin. Myös omat tutkimuksemme tukevat tätä näkemystä.

Yhteyttä otetaan kielenkäytöstä tai tökeröstä käytöksestä

Oulun hiippakuntaan yhteydenottoja hengelliseen väkivaltaan liittyen tulee kerran, pari vuodessa.
– Usein ne liittyvät pappien kovaan kielenkäyttöön saarnoissa tai tilannetajun puutteeseen kirkollisten toimitusten yhteydessä, sanoo Kari Ruotsalainen.

Hiippakunta ottaa näissä tapauksissa yhteyttä kyseiseen henkilöön ja selvittää asiaa. Vakavissa tapauksissa se etenee tuomiokapitulin istunnon käsittelyyn.

Hiippakunnalla on tärkeä alueellinen rooli

Linjakumpu ja Hurtig esittävät hiippakunnalle paitsi yhteyshenkilön nimeämistä, myös kouluttajan, yhteydenpitäjän ja keskustelun herättäjän roolia. Kari Ruotsalainen pitää tehtäviä osuvina.

– Säännöllinen yhteydenpito paikallisiin yhteisöihin on tärkeää, jotta yhteys on olemassa myös mahdollisten ongelmien ilmaantuessa.

– Ennen kaikkea on selvennettävä, ettei hengellinen väkivalta ole hyväksyttävää.

Mikä altistaa, miten puuttua?

  • Hengellistä väkivaltaa voi esiintyä kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä, ei vain herätysliikkeissä tai uskonnollissa yhdyskunnissa.
  • Erityisesti sitä esiintyy hyvin tiiviissä yhteisöissä, jotka näkevät oman uskonymmärryksensä ainoana oikeana. Hallintojärjestelmä on hierarkkinen ja johtaja usein karismaattinen. Säännöt ovat tiukat ja sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden muodot on määritelty tarkasti.
  • Ilmiön suitsimiseksi tarvitaan vastuun tunnistamista, tietoisuuden lisäämistä, koulutusta ja keskustelua. Lisäksi hengellistä väkivaltaa kokeneille tulisi järjestää yhdyshenkilö ja vertaistukiryhmiä seurakuntiin. (Johanna Hurtig ja Aini Linjakumpu: Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut, Kirkkohallitus 2020.)

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää