Kari Ruotsalainen ja Hilla Jurvelin seisovat kaupunginsairaalan pihamaalla ja katsovat kameraan.

”Me tulemme kun kutsutaan”

5.3.21

Koronan vuoksi sairaalapastorit kohtaavat potilaita, heidän läheisiään ja henkilökuntaa tällä hetkellä vain pyydettäessä. Hilla Jurvelin ja Kari Ruotsalainen korostavat pappien olevan käytettävissä, oli tilanne mikä tahansa.


Teksti: Marita Ahlgren . Kuvat: Marita Ahlgren .

Kohtuutonta.

Sillä sanalla sairaalapastori Hilla Jurvelin kuvailee Oulun kaupunginsairaalan tämänhetkistä tilannetta.

– Kaupunginsairaalassa on oltu virusta koskevissa varotoimissa todella tarkkana. Siellä asetettiin vierailukielto heti keväällä, kun taas OYS:ssa osastovierailut ovat olleet sallittuja. Siksi tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Oulun kaupunginsairaalassa todettiin viime viikolla koronaviruksen tartuntarypäs A2-osastolla, jossa annetaan palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa. Useita kymmeniä potilaita ja lukuisia henkilökuntaan kuuluvia on saanut tartunnan.

Potilaan luo vain pyynnöstä

Oulun seurakuntien sairaalapastori Hilla Jurvelin työskenteli kaupunginsairaalassa helmikuun alkuun saakka. Hänen siirryttyään OYS:aan vetovastuun kaupunginsairaalan hengellisestä työstä otti Kari Ruotsalainen.

Viime keväästä lähtien sairaalapastorit ovat kohdanneet sekä kaupunginsairaalan että OYS:n potilaita vain, kun heitä on paikalle erikseen kutsuttu. Aikaisemmin säännöllisesti pidetyt hartaudet ja lauluhetket laitettiin tauolle keväällä, samoin jumalanpalvelusten pitäminen paikanpäällä.

– Tällä hetkellä jumalanpalvelukset välitetään osastoille, joissa niitä voi halutessaan kuunnella, kertoo Kari Ruotsalainen.

– Aikaisemmin meillä oli spontaaneja kohtaamisia ihmisten kanssa esimerkiksi potilaiden yhteiskäytössä olleessa päiväsalissa. Nyt päiväsalien käyttöä on rajoitettu, Jurvelin lisää.

Koronatartunta ei ole puheenaihe kuolinvuoteella

Saattohoito-osastolle sairaalapapit pääsevät aina, kun potilas tai hänen läheisensä sitä toivovat. Paikalle tulee aina kulloinkin päivystysvuorossa oleva pappi.

Hilla Jurvelin on ollut koronatartunnan saaneen saattohoitopotilaan luona aivan äskettäin. Papilla on näissä kohtaamisissa suojavarusteet, mutta muuten koronalla ei ole niissä sijaa.

– Näillä potilailla on jo toinen kuolemaan johtava sairaus. Heidän lähtönsä on lähellä koronasta riippumatta.

– Minun tullessani he eivät ole enää itse kommunikoineet. Omaisten kanssa olemme käsitelleet samoja asioita kuin näissä hetkissä muutenkin: menetyksen tuskaa, pohjatonta surua ja yhteisiä hyviä muistoja.

Kaupunginsairaalan sisäänkäynti.
Oulun kaupunginsairaalan A2-osastolla hoidetaan myös saattohoidossa olevia potilaita. Heidän luokseen sairaalapappi pääsee aina kutsuttaessa.

Pappeja ei ole vielä rokotettu

Korona on vaikuttanut siihen, kuinka kohtaamme ihmisiä. Hilla Jurvelin toteaa, että toisen läsnäolo voidaan kokea riskiksi, läheisyys voi herättää pelkoa.

– Viime keväänä jotkut potilaat pohtivat, voivatko he saada koronatartunnan hoitajien kautta. Kesän tultua tunne helpotti, eivätkä ihmiset kulkeneet aivan samalla tavalla pitkin seinänvieriä.

Sairaalapastorit eivät ole toistaiseksi saaneet koronarokotetta.

– Joillakin paikkakunnilla kollegoita on rokotettu, mutta Oulussa sitä ei ole vielä tehty, kertoo Kari Ruotsalainen.

Pastorit sanovat, ettei koronatartunnan saaminen sairaalasta pelota heitä.

– Päinvastoin, täällä on niin hyvät suojauskäytännöt, että koen olevani sairaalassa melkein paremmassa turvassa kuin muualla, Jurvelin toteaa.

– Ainoa pelko on, että entä jos minä tartutan jonkun, Ruotsalainen lisää.

– Noudatamme kaikkia varotoimenpiteitä tarkasti, mutta kyllähän ajatus rokotuksesta tuntuu helpottavalta.

Korona ei ole lisännyt keskusteluhetkien kysyntää

Sairaalapastorit ovat niin potilaiden ja heidän läheistensä kuin henkilökunnan käytettävissä.

Korona ei ole lisännyt sairaalapastoreille tulevien yhteydenottopyyntöjen määrää. Hilla Jurvelin toteaa, että vaikka papilla on aina pääsy saattohoito-osastolle, muita käyntejä voidaan pandemian vuoksi rajoittaa.

– Olen kuullut, että esimerkiksi aikaisemmin säännöllisesti ehtoollista nauttinut potilas ei olekaan välttämättä saanut siihen mahdollisuutta.

Kari Ruotsalainen toteaa henkilökunnan olevan nyt lujilla.

– Olen soittanut ja laittanut viestiä, että olen käytettävissä, mutta voi olla, että henkilökunta ottaa meihin yhteyttä vasta myöhemmin. Nyt kaikki aika menee käytännön työhön.

Kuorma kevenee puhumalla

Koronapandemian synnyttämän huolen, kiireen ja pelon keskellä sairaalapapit haluavat viestiä olevansa käytettävissä.

– Asioista puhuminen auttaa. Kuorma kevenee, kun pelot ja huolet saa sanoa ääneen, rohkaisee Hilla Jurvelin.

– Kenenkään ei tarvitse olla pelon kanssa yksin. Toivomme, että vuoteiden vierellä olisi paikka myös meille.

Aina hyvästien jättäminen ei onnistu
Korona on tuonut rajauksia siihen, ketkä voivat vierailla sairaalassa potilaan luona. Entä jos käy niin, ettei hyvästejä olekaan mahdollista jättää, vaikka niin toivoisi?
– Aina kuolevan luo ei pysty tai ehdi menemään. Silloin täytyy vain hyväksyä, ettei asia mennyt kuten itse toivoi, sanoo Kari Ruotsalainen.
– Kuolemaa ihminen ei voi hallita. Joskus hyvästien jättäminen ei onnistu ja sekin kuuluu elämään. Syyllisyyttä siitä ei tarvitse tuntea. Se ei ole epäonnistuminen.
Ruotsalainen muistuttaa, että tärkeää on se, mikä tapahtuu elämän aikana.
– Hyvän tekemisen aika on aina ennemmin kuin myöhemmin, sillä elämä on rajallinen.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Anna palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Seurakunnat