Sotavuosina jokainen teki töitä isänmaan hyväksi, kykyjensä mukaan

Työvuoro lottakioskilla oli melkeinpä mukavinta, mitä 8-vuotias Liisa Oilinki tiesi.

Aikuisten lottien pitämällä kioskilla Utajärven keskustassa riitti hommaa myös tytöille. Pikkulotat esimerkiksi tiskasivat ja siivosivat. Toisinaan sai kipaista tiskin taakse kysymään asiakkaalta: mitä saisi olla?

– Myimme kioskissa esimerkiksi sikurista paahdettua korvikekahvia. Makeanhimoon oli tarjolla porkkanoista kuivattua ”karkkia”, muistelee nykyisin Oulussa asuva Liisa, nykyiseltä nimeltään Ahola.

Kunniavartiossa sankarihautajaisissa

Mieliinpainuvinta oli olla pikkulottana sankarihautajaisissa.

– Joka ikisessä sankarivainajan hautaamisessa meitä seisoi isojen lottien kanssa muodostamassa kunniakujaa, kun vainajaa kannettiin kirkosta hautausmaalle. Niin hetkiä vasta tunsinkin olevani hyvin tärkeässä tehtävässä.

– Kyllä minulle oli selvää, että siellä arkussa oli maatamme kuollut ihminen, joka oli puolustanut maatamme. Se oli opetettu jo pikkulottailloissa.

Liisa Ahola arvelee, että joillekuille sankarihautajaisten kunniavartiossa olo saattoi olla ankara paikka.

– Toisaalta osallistuminen niihin oli vapaaehtoista. Ja olihan hautajaisiin osallistuminen tuttua lapsillekin. Maaseudulla oli tapana, että tavallisiinkin hautajaisiin osallistui koko kylän väki.

Isä sodassa, äiti lottana, veljet sotilaspoikina

Koko Oilingin perhe antoi panoksensa isänmaan puolustamiseen: isä Ilkka toimi talvisodassa ilmavalvontapäällikkönä ja oli jatkosodassa rintamalla. Äiti Maija kuului lottajärjestöön. Veljet olivat mukana sotilaspoikatoiminnassa.

Liisa liittyi pikkulottiin heti kun se iän puolesta oli mahdollista.

– Piti olla kirjallinen suostumus vanhemmilta, että pääsi mukaan. Oli itsestään selvää, että meillä lupa annettiin.

Pikkulottia kesäleirillä Yyterissä vuonna 1943. Kuva: Museovirasto

Lotta Svärd- järjestön tyttötyön käynnisti vuonna 1931 järjestön silloinen puheenjohtaja Fanni Luukkonen. Toiminta käynnistyi ripeästi varsinkin maaseudulla. Kaupungeissa toimi partiolippukuntia, joiden jäsenistä lottajärjestö ei halunnut kilpailla. Tyttötyö sai silti vähitellen jalansijaa myös kaupungeissa.

Sotavuosina jokainen teki töitä isänmaan hyväksi, kykyjensä mukaan. Iso määrä naisia vapautui lotiksi rintamalle, kun pikkulotat auttoivat esimerkiksi muonittamaan siirtolaisia ja sotilaita, työskentelivät sotasairaaloissa, valmistivat sidetarpeita, korjasivat armeijan varusteita sekä hoitivat ilmavalvontatehtäviä.

Pikkulottien tunnuslause oli ”Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi syntymämaa.”

Pikkulotaksi pääsi 8-vuotiaana

Liisa liittyi lottien tyttöjärjestöön 8-vuotiaana vuonna 1941.

Naapurin Annikin ja Ellen kanssa hän kävi innokkaasti nuorempien, 8–12-vuotiaiden pikkulottien kokoontumisissa. Kirkonkylän jaoston kokoukset pidettiin Utajärven kansakoululla opettaja Tyyne Laitisen johdolla.

Pikkulotista pyrittiin kasvattamaan kansalaisia, joilla oli halu auttaa isänmaata omalla toiminnallaan. Isänmaallisuuskasvatusta annettiin kerhomaisen toiminnan ohessa.

– Aikuisia lottia autoimme siinä missä pystyimme, mutta kyllä meillä oli myös aikaa leikkiin ja urheilemiseen, Liisa Ahola muistaa.

Pikkulottia laulamassa vuonna 1936. Kuva: Museovirasto/Thérèse Bonney

Auttamiseen kannustettiin myös talkoopäiväkirjalla, jollainen oli jokaisella pikkulotalla.

– Merkinnän sai esimerkiksi pienempien sisarusten hoitamisesta. Meillä oli seitsemän lasta ja minä olin sisarusparven vanhimmasta päästä, joten sain olla hoitamassa nuorempia jatkuvasti.

Pikkulottien tunnuslause oli ”Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi syntymämaa.”

Pikkulottatoiminnalle ominaista oli myös uskonnollisuus. Kokoontumisiin kuului hartaushetkiä tai kokoontuminen saatettiin aloittaa rukouksella. Liisa Aholan mukaan se oli hyvin luontevaa.

– Rukoileminen oli tuohon aikaan yleistä muutoinkin – tunsihan meistä jokainen ihmisiä, jotka olivat hengenvaarassa rintamalla.

Jumalan kunnioittamiseen velvoittivat jo pikkulottien säännöt. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken” oli niistä ensimmäinen. Muut ”Pikkulottain kultaiset sanat” kuuluivat näin: Rakasta sekä palvele kotiasi ja isänmaatasi. Huomaa luonnon kauneudessa Luojan suuruus. Kunnioita mennyttä ja usko tulevaisuuteen. Ole hyvä. Suorita ilomielin velvollisuutesi. Älä lannistu vaikeuksissa. Ole hyvä toveri ja rehellinen ystävä. Noudata määräyksiä, alistu kuriin ja käyttäydy moitteettomasti. Pikkulotta, elä lähimpiesi apuna, ympäristösi ilona, kasva kansallesi kunniaksi.

Liisakin kutoi sukkia rintamalle

Sotaa ei erikseen otettu kotona puheeksi – sota oli ihmisten arjessa läsnä kaiken aikaa.

–  Kotirintamalla elimme täysillä sodan vaiheita ja yritimme olla avuksi rintamalla oleville miehille ja lotille.

Rintamalle lähetettiin muun muassa elintarvikkeita. Liisa Ahola muistaa, kuinka ruskeaan paperiin käärittiin nelikulmaisia näkkileipiä. Ne valmistettiin erityisellä pellistä taivutellulla muotilla.

– Kerran äiti leipoi maustekakun isälle lähetettäväksi. Pikkuveljen piti välttämättä saada maistaa siitä palanen – kakkua ei sota-aikaan usein saanut, sillä sokerista, voista ja jauhoista oli pulaa.

Pikkulotat valmistavat joulupaketteja rintamamiehille vuonna 1943. Kuva: Sotamuseo/SA-kuva.

Kotirintamalla myös neulottiin sotilaille lapasia, sukkia ja kypäränalusmyssyjä. Pikkulotatkin olivat mukana talkoissa.

– Osa paketeista meni omille sukulaisille. Osaan kirjoitettiin päälle ”Tuntematon sotilas”.

Jotkut isommat tytöt saivat rintamalta vastauspostia. Liisaa harmitti, kun hän itse ei saanut ainuttakaan viestiä.

– No, eihän nyt kukaan lapsen kanssa välittänyt kirjeenvaihtoon alkaa, Liisa Aholaa hymyilyttää.

Suojeluskunnan hihanauha sekä lottakahvilassa käytetty kermakko ja sokerikko.

Sotavuosina tehtiin epäitsekkäitä tekoja

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin vuonna 1944. Samalla loppui järjestön tyttötoiminta. Liisa Ahola oli tuolloin 12-vuotias eikä siis koskaan ehtinyt siirtyä aikuisiin lottiin. Häntä on useasti harmittanut, kuinka rumasti lotista puhuttiin sotien päätyttyä.

– Monella oli opiskelupaikka tai hyvä työpaikka, silti nämä nuoret naiset lähtivät rintamalle. He eivät ajatelleet tekoaan uhrauksena. Lotaksi ryhtyminen oli isänmaallinen teko, joka tuli sydämestä. Sotavuosina kaikki ajattelivat, että pitää tehdä parhaansa, kun sota uhkasi koko olemassaoloamme.

Perinnekilta vaalii henkistä perintöä

Oulun seudun suojeluskuntalaisten ja lottien henkistä perintöä ja historiaa vaalimaan perustettiin vuonna 1992 oma perinnekilta. Sen toimintaa ovat muun muassa ohjelmalliset kevät- ja syyskokoukset sekä erilaiset matkat.

Liisa Ahola ollut mukana kiltatoiminnassa 16 vuotta, viime vuodet varapuheenjohtajana. Puheenjohtajana toimii Terttu Välikangas.

Oulun suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirin perinnekiltaan toivotaan mukaan suojeluskuntalaisten, lottien ja pikkulottien lapsia sekä ylipäätään tällaisesta perinnetyöstä kiinnostuneita.

Perinnekilta järjestää kaikille avoimen lottatoiminnan 100-vuotisjuhlan 4.9. Karjasillan kirkossa Oulussa.

Lotta Svärd 100 vuotta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta lottajärjestön perustamisesta.

Lottatoiminnan merkkivuonna muun muassa esitellään ennen julkaisematonta kuvamateriaalia lottajärjestöstä ja sen jäsenistä sekä avataan Lottamuseon täysin uudistetut näyttelyt.

Lotta Svärd -järjestö oli naisten vapaaehtoinen, aseeton maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin suojeluskunnan tueksi.

Järjestö toimi vuosina 1921–1944. Jäseniä oli enimmillään noin 240 000, joista 8–16 -vuotiaita pikkulottia lähes 50 000.

Rauhan aikana yksi lottajärjestön tärkeimmistä tavoitteista oli tarjota koulutusta jäsenilleen. Koulutus loi perusvalmiudet toimia sota-ajan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Lottajärjestö lakkautettiin syksyllä 1944 Moskovan välirauhansopimuksen nojalla. Lotat jatkoivat huolto- ja avustustyötä Suomen Naisten Huoltosäätiön nimissä. Vuonna 2004 nimi muutettiin Lotta Svärd -säätiöksi.

Nuorimmat lottana toimineet ovat nyt yli 90-vuotiaita ja pikkulotatkin yli 80-vuotiaita.

Lotat toimivat muun muassa ilmavalvontatehtävissä. Vuostimavaara helmikuu 1940. Kuva: SA-kuva

Lotta hoivaa haavoittunutta. Ilomantsi heinäkuu 1941. Kuva: SA-kuva

Lottien pesula järven rannalla. Manssila 1941. Kuva: SA-kuva

Lottia muonitustehtävissä. Saarimäki 1942. Kuva: SA-kuva