Uusi mies Oulun hiippakunnan johtajistossa

31.3.21

Hiippakuntadekaani Juha Rauhala: "Minulle on tärkeää, että kristinuskoa tulkitaan köyhien näkökulmasta.”


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Riitta Hirvonen .

Tämän haastattelun kirjoittaminen on aloitettava varmistuksella. Mitä tekee Oulun tuomiokapitulissa maaliskuussa työnsä aloittanut Juha Rauhala? Hänen tittelinsä on harvinaisempi, hiippakuntadekaani.

Lyhyt selvitys paljastaa: dekaani johtaa ja kehittää hiippakunnan toimintaa piispan alaisuudessa yhdessä kapitulin työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa.

Tarkempaakin tietoa löytyisi, mutta mielenkiintoisempaa on tutustua henkilöön Juha Rauhala.

Köyhien yhteisö jätti mietteliääksi

Vuoden 2015 alussa Rauhala teki tutustumismatkan Sant Egidio -yhteisöön Italiassa. Toiminnastaan köyhien ja pakolaisten parissa tunnetuksi tullut maallikkoliike teki häneen suuren vaikutuksen.

Myöhemmin Rauhala kertoi Rauhan Tervehdyksen kolumnissa, kuinka italialaisyhteisö sai hänet pohtimaan, millaiset asiat ovat seurakuntatyön keskuksessa Suomessa. Hän kirjoitti: ”Myös köyhyyden ja osattomuuden käsitteitä olen joutunut miettimään uudelleen: mistä me olemme osattomia ja kuka on lopulta osaton, köyhä?”

Samana vuonna Rauhala aloitti työt Haaparannan kirkkoherrana. Pian ensimmäisten työviikkojen jälkeen rajakaupunkiin saapui valtaisa joukko Euroopan läpi kulkeneita maahanmuuttajia.

Kirkkoherran oli mietittävä Italiassa herännyttä kysymystä, kuuluvatko myös nämä muukalaiset seurakunnan keskiöön.

Uudistus alkoi informaation etsimisellä

Rauhala kuvailee seurakuntatyön kehittämistä Haaparannalla käsityöksi.

– Halusimme tutkia tarkasti faktoja, millaisessa elinympäristössä työskentelemme. Samanlaista selvitystä oli tehty aiemminkin, mutta tarvitsimme tarkkaa informaatiota.

– Yksi asia, joka meille kirkastui, oli vähävaraisten lapsiperheiden suuri määrä kaupungissamme. Tämän, jopa hätkäyttävän tosiasian edessä kysyimme, mitä lapsiperheköyhyys tarkoittaa työllemme. Meille selvisi myös, että yksinäisyyden kokemus ikääntyneiden keskuudessa oli suurta.

– Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteinen näky pohdintojen jälkeen oli, että seurakunta työskentelee entistä enemmän köyhien, yksinäisten, syrjään jääneiden ja maahanmuuttajien parissa.

– Näimme valinnallemme myös teologisia perusteita.

– Emme tahtoneet toimia kuitenkaan niin, että haavoittuvassa asemassa olevat olisivat olleet työmme kohteita. Halusimme työskennellä heidän kanssaan.

Osattomuuden monet kasvot on nähtävä

Rauhala palaa Ruotsin kokemuksiin, mutta ei tyrkyttääkseen kokemuksiaan Pohjois-Suomen seurakunnille.

– Haaparannassa tehty työ on yksi keino saada aikaan uudistuksia, hän kuitenkin uskoo.

Taivalkoskella sekä Pudasjärvellä kirkkoherrana työskennellyt Rauhala tietää, että Oulun hiippakunnan seurakunnat ovat keskenään erilaisia: täällä on kaupunkikeskuksia ja myös maaseutumaisia seurakuntia

– Osattomuutta ja köyhyyttä löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Osattomuudella on monet kasvot. Se voi olla esimerkiksi yksinäisyyttä tai taloudellisista ahdinkoa.

Rauhala iloitsee siitä, että pohjoisen seurakunnissa tehdään tärkeää työtä niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ja joita uhkaa ulkopuolisuuden kokemus.

– Toivon, että hiippakunta voi kannustaa ja tukea seurakuntia tekemään omia ratkaisujaan työnsä kehittämisessä.

Ovet auki ennakkoluulottomasti

Suomen kirkon viimeisin, syksyllä julkaistu kirkon Ovet auki -strategia on Rauhalalle mieluisa asiakirja. Siinä todetaan muun muassa, että evankeliumi eletään todeksi ihmisten keskellä.

Strategiapaperin mukaan eriarvoisuuden kasvaminen, syrjäytyminen ja ihmisten turvattomuus haastavat kirkkoa uudistamaan toimintatapojaan.

Rauhalan mielestä tällainen kehitys yhteiskunnassa sekä käsillä oleva korona-aika kannustavat seurakuntia kokeilemaan pelotta uusia ideoita.

– Kun jotakin testataan, ei haittaa, vaikka aina ei onnistuttaisikaan.

Kun hiippakuntadekaanin työhistoriaa katsoo, voi arvella, syntyikö kiinnostus tulkita kristinuskoa köyhien näkökulmasta jo silloin, kun hän teki lähetystyötä Afrikan eri maissa, kuten Botswanassa.

Kokemukset Koillismaalta ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että Rauhalan mielestä kirkon elämän pitää ulottua myös pitäjien syrjäisimmille seuduille.

Juha Rauhala aloitti Oulun tuomiokapitulissa hiippakuntadekaanina maaliskuun alussa. Kun koronatilanne rauhoittuu, hän pääsee tapaamaan enemmän ihmisiä. Näitä kohtaamisia hän odottaa.

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko