Mihin lähdit, ukko?

6.9.21

"Temmes-äijä" kärrättiin viime viikolla auton kyytiin työpisteeltään Temmeksen kirkon edestä. Kuulimme, että kyse olisi kuntoutuksesta. Kysyimme kirkon rautaiselta ammattilaiselta, onko tässä perää ja milloin hän tulee takaisin.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Elsi Salovaara .

Suomen suurin vaivaisukko on lähiviikot pois tutulta paikaltaan Temmeksen kirkon muurin edustalta. Vuonna 1858 valmistunut ”Temmes-äijä” palaa pitäjään takaisin osittain muuttuneena miehenä.

Tervehdys Temmes-äijä, olet lähdössä kuulemma kuntoutukseen. Minne lähdit ja kuinka kauan olet vartiopaikaltasi pois?

– Tervepä terve. Lähdin kuntoutus-, tai kuten hienommin sanotaan, restaurointimatkalle Raaheen. 2–3 viikon verran siin  aikaa menee. Toki meidän vanhojen kuntouttamisessa voi aina tulla jotain yllätyksiä, joten ihan varmaksi aikaa ei voi sanoa.

Teet ulkotyötä kesät talvet, oliko kuntosi jo kovinkin huono?

– Luonnonvoimat eivät ole tällä kertaa kuntoutuksen pääasiallisena syynä, vaan se, että joku onneton yritti väkisin ottaa minulta palttoota päältä eräänä talviyönä. Se jätti sellaiset jäljet ja vauriot, että korjattavaa on.

Tuleeko ukko takaisin ihan toisenlaisena?

– Pääasiassa oikaistaan peltipalttoota ja korjataan vanhoja lukkoja. Tervastahan minä tykkään, joten eiköhän konservaattori tarjoa minulle kunnon tervakylvyn. Muutoin muodon pitäisi olla sama kuin ennenkin.

Ovatkohan nuo kuntoon laittamiset kalliitakin juttuja?

– Kun olen kuunnellut juttuja kirkkojen korjaamisista, niin halvallahan ne seurakunnassa minun kuntoutuksestani pääsee.

Teitä on täällä Pohjanmaalla aika monta miestä samoissa hommissa kirkkojen pihamailla. Riittääkö teikäläisille töitä?

– Ihan hirveästi ei ehditä kuulumisia vaihdella, sillä mehän olemme töissä kaiken aikaa. Apua tarvitseville ja vähävaraisille olemme tavanneet rahaa kerätä. Siinä mielessä maailma ei ole vuosikymmenissä tai edes vuosisadoissa muuttunut: tarvetta tällaiselle keruutyölle on yhä.

Kerropa meille jokin hauska muisto Temmekseltä.

– Aikoinaan nelostie kulki kirkon edestä. Kirkon kohdalla tapasivat pysähtyä myös linja-autot. Kerran hämärissä linja-autonkuljettaja pysäytti kohdallani ja jäi odottamaan, että nousisin auton kyytiin. Hetken odottelun jälkeen joku kyytiläisistä huusi kuljettajalle: ”Se on kirkon äijä, eikä tuu kyytiin.” No, olisin voinut noustakin kyytiin, mutta sitten olisivat työt jääneet kesken.

(Vaivaisukon puolesta vastaukset antoi kirkkoherra Teemu Isokääntä.)

=> Anna palautetta jutusta täällä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Seurakunnat Tyrnävän seurakunta