Henkisyyttä ja hengellisyyttä tilastojen takana

Moni nuori aikuinen on kiinnostunut henkisistä ja hengellisistä asioista. Yhä harvempi kuitenkaan sitoutuu kristilliseen uskoon ja perinteeseen.

Kirkollinen hautaan siunaaminen, lasten kastaminen tai kristillisten perinteiden siirtäminen jälkipolville ovatkin muuttumassa aikaisempaa harvinaisemmiksi.

Milleniaalit, 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntyneet, ovat tällä hetkellä parhaassa työiässä ja nousemassa yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaiseen asemaan. Samaan aikaan he ovat vähiten uskonnollinen sukupolvi.

Vaikka nuoret aikuiset ovat etääntyneet uskonnollisuudesta ja kirkosta, Karjasillan seurakunnan pastori Iida Glumoff (kuvassa) ei halua suhtautua tilanteeseen liiallisella pessimismillä.

Hän on itsekin ikänsä puolesta milleniaali ja työskentelee nuorten aikuisten parissa.

Tilastot eivät ole ainoa huomioitava asia

Glumoffin mukaan kirkoilla on suhteellisen vähän milleniaaleja kiinnostavaa tarjontaa.

Pieni on kuitenkin myös se nuorten aikuisten joukko, joka on ylipäätään kiinnostunut heille suunnatusta toiminnasta, hän lisää.

Glumoff varoisi tuijottamasta pelkästään seurakunnan jäsenyyttä tai tapahtumiin osallistuvien määrää kuvaavia numeroita.

– Jos niin tehdään, ei tavoiteta kaikkea olennaista.

Jäsenyyttä tärkeämpänä Glumoff näkee ihmisen henkilökohtaisen jumalasuhteen ja siihen liittyvät ajatukset.

Milleniaalien näköistä kristillisyyttä

Iida Glumoffin mielestä milleniaalit voivat tehdä kristillisyydestä itsensä näköistä, aivan kuten aiemmatkin sukupolvet.

– Kaiken kokoavan toiminnan sijaan ajattelen, että jokainen kotinurkassa Jumalan ja paremman maailman puoleen laitettu ajatus on arvokasta ja milleniaalien näköistä kristillisyyttä.

– Vanha luterilainen ajatus on, että ihmisen ja Jumalan väliin ei tarvita ketään välittäjää. Kun vihdoin milleniaalit ovat ottaneet tämän yksilöllisen jumalasuhteen tosissaan, seurakunnassa ollaan kovasti pahoillaan siitä, että kirkossa ei käydä niin kuin ennen.

Glumoffin mielestä nuorten aikuisten ääni saisi kuulua kirkossa nykyistä paremmin.

– Minua itseäkin turhauttaa se, että monessa seurassa – eikä pelkästään kirkossa – olen usein merkittävästi nuorempi kuin kukaan muu.

– Missä nuoret ovat ja miksi keski-ikäisiä on joka paikka täynnä? Tästä seuraa se, että puheenaiheetkin ovat aina keski-ikäisestä näkökulmasta, hän toteaa.

Kaiken kokoavan toiminnan sijaan ajattelen, että jokainen kotinurkassa Jumalan ja paremman maailman puoleen laitettu ajatus on arvokasta ja milleniaalien näköistä kristillisyyttä.

Iida Glumoff

Kaikki muuttuu, niin myös uskonnollisuus

– Uskonnollisuus on länsimaissa muuttunut voimakkaasti.

– Kirkkoihin kytkeytyneen uskonnonharjoituksen ohella uskonnollisuus saa yhä enemmän omaehtoisia, yksilön omiin valintoihin perustuvia muotoja.

– Sitoutuminen kirkon jäsenyyteen, uskominen uskontunnustuksen esittämällä tavalla ja osallistuminen kirkon järjestämiin tilaisuuksiin on heikentynyt. Kehitys korostuu nuorilla aikuisilla.

– Vuonna 2000 Suomessa oli kymmenen prosenttia uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia. Vuonna 2019 osuus oli jo 29 prosenttia.

– Erityisesti nuorten naisten keskuudessa uskonnollisuus on muuttunut Suomessa viime vuosien aikana. Yhä useampi nuori nainen mieltää itsensä henkiseksi, mutta ei hengelliseksi.

– Kirkossa luodaan parhaillaan valtakunnallista mallia milleniaalien sukupolven tavoittamiseksi.

Lähde: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Ovet auki -strategia vuoteen 2026