Raija Liikamaa ei pidä synkistä runoista

26.1.22

Kun oululainen Raija Liikamaa lenkittää Tilda-koiraansa, ulkoilureissun aikana mieleen voi putkahtaa runo.


Teksti: Minna Kolistaja .

– Joskus se kyllä unohtuu ennen kuin pääsen kotiin, hän harmittelee.

Suurin osa omista runoista on onneksi kirjoitettuna ja tallessa. Pöytälaatikossa on noin sata runoa ja ajatelmatyyppistä tekstiä.

–Haaveena on, että joskus kokoan kirjaan sekä edesmenneen veljeni kirjoittamat että omatekemäni runot.

Liikamaa lukee kaunokirjallisuuttakin, mutta erityisesti miellyttävät runot.

– Olen kokenut runot itselleni läheisiksi, koska niiden kautta pystyy käsittelemään omia tuntoja. Runoista saan iloa ja lohdutusta.

Tänä talvena Raija on havahtunut siihen, kuinka paljon kirjoja omistaa. Lähestyvä muutto on pakottanut käymään läpi omaisuutta. Kirjoja on pakattuna muuttopäivää odottamassa jo monta laatikollista.

– Koluan aina kirjastojen poistokirjahyllyt. Harvoin sieltä runokirjoja löytyy, mutta joskus sentään. Toisinaan ostan kirjoja itse, joskus saan niitä lahjaksi.

Suosikkirunoilijoita ovat muun muassa Eino Leino ja Aale Tynni.

– Omasta mielialasta riippuu, mitä haluan lukea. Synkistä runoista en tykkää.

Omiinkin runoihinsa Raija Liikamaa tapaa jättää loppuun jotakin positiivista sanottavaa.

Runoteksti voi saada alkunsa vaikkapa kesämökillä Kainuussa: järven rannalla, syksyistä usvaa katsellessa. Tai samalla kun Liikamaa liikkuu luonnossa, käy kalassa tai seurailee lintuja.

Hyvin usein runoa syntyy heti aamulla, jolloin Raijalla on tapana kirjoittaa päivän ensimmäiset päiväkirjamerkinnät. Päiväkirjan pitoon hän kannustaa muitakin.

– Kirjaan ylös päivän sään, arkielämän sattumuksia sekä omia ajatuksia. Keiden kanssa puhuin puhelimessa, keitä tapasin, missä kävin – niitä on mukava selailla jälkeenpäin.

Päiväkirjaan syntyy tekstiä yleensä yksi sivu jokaisesta päivästä, mutta päivittäisen tekstin määrästä ei Raijan mukaansa kannata ottaa itselle riippakiveä:

– Toisinaan pistän tärkeimpiä asioita ylös vain lyhyesti ranskalaisilla viivoilla ja jos jokin päivä jää kokonaan ilman merkintöjä niin eihän tuo niin vakavaa ole.

Kymmenkunta vuotta eläkkeellä ollut Raija Liikamaa saa iloa elämään muun muassa harrastuksista ja lapsenlapsista. 12- ja 16-vuotiaiden lastenlasten kanssa pelaa lauta- ja korttipelejä ja ulkoilee.

Harrastuksista tuoreimpia ovat sanaristikot sekä Karjasillan seurakunnan runoryhmä, johon Raija liittyi mukaan viime syksynä.

=> Anna palautetta haastattelusta täällä

Näytteitä Raija Liikamaan kirjoittamista teksteistä:

Ulkoilemaan

Taas pakkaspoika ilmoittaa

päälle paljon pukekaa.

Ulos vaan ja reippaasti

kävelylenkille rohkeesti.

Sepä mielen virkistää

ja terveyttä edistää

Se ruokahalun parantaa

ja ahdistuksen poistaa, kirkastaa!

Mielen, ilon rauhan suo

uuteen päivään taasen tuo!

 

Onnellinen olen

Surun ja ilon tuskan

kätkenkö sydämeeni?

Etsin, tunnen ja kaipaan.

Olen ihminen, Luojan luoma

maan tomusta!

Osaanko elää, rakastaa

nauraa ja itkeä?

 

Onnellinen olen!

hetkistä, kaikesta

mitä olen saanut.

Kuin taivaan lahja.

Luojan sylissä.

Jos vain muistaisin sen!

 

Yhdessä

Miks´ maailma luotiin näin?

Et epävarmuus läsnä on.

Kun kuljemme me vierekkäin,

ei kukaan ole voimaton.

Näin toisiamme tarvitaan

ja ystäviimme luotetaan.

Uudet ajat tuovat sen

haasteen, ajankohtaisen.

 

Sanat

On sanoja joita ei voi kertoa.

On sanoja joita ei uskalla sanoa.

Sanoissa tuskan siemen tai ilon kipinä.

Toivoa molemmat täynnä.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä