Saa ottaa: rusinoita toisesta kirkosta

Voiko luterilainen fanittaa paavia varauksetta? Eivätkö varhaiset uskonpuhdistajat torjuneet kokonaan paavin valta-aseman?

Tällaiset kysymykset saattavat tulla mieleen, kun huomaa, että katolilaisten Pyhän isän tapaaminen on äärimmäisen koskettava ja ikimuistettava kohtaaminen myös luterilaisille.

Haapajärven kirkkoherra, Oulun tuomiokapitulissa hiippakuntasihteerinä työskennellyt Kari Tiirola on vieraillut Roomassa lukuisia kertoja ja tehnyt Vatikaanin myös työmatkoja.

Hurmaannutaan rauhassa paavista

Tiirolaa oudoksuttaa puhe paavin fanittamisesta, mutta hän toteaa, että paavin puheista ja hänen luontevasta tavastaan ottaa kuulijansa voi hurmaantua rauhassa luterilainenkin.

– Kun itselläni oli mahdollisuus tavata paavi Franciscus, halusin kiittää häntä iloisuudesta, joka välittyy hänen hahmostaan meille muille.

– Paavin vastaus minulle oli, että ilo on elämänasenne, joka pitää valita joka päivä.

Tiirola ei kummastele sitä, että luterilainen kirkko haluaa pitää yhä uutterammin yhteyttä katoliseen kirkkoon. Kuuluivathan esi-isämme ja -äitimme miltei 400 vuoden ajan kirkkoon, jota johti paavi.

– Meillähän on yhteinen historia, Tiirola toteaa.

– Katolilaisia on maailmassa noin 1,3 miljardia. Ei noin suurta kirkkoa voi olla huomioimatta.

Tiirola näkee lisääntyneen kiinnostuksen taustalla myös paavi Franciscuksen persoonan.

– Hänen puheensa ei ole korkealentoista teologiaa, vaan pikemminkin hyvin ymmärrettävää puhetta.

– Näen myös, että nykyihminen hakee mielellään uskonnollisia vaikutteita muualtakin kuin vain omasta kirkosta.

Voiko katolilaisuudesta napata vain paavin?

Mutta voiko uskonnoista napata omakseen rusinoita pullasta eli pelkästään asioita, jotka itseä innostavat?

Kari Tiirola arvostaa paavi Franciscusta, mutta ei näe, miksi sen pitäisi johtaa esimerkiksi kirkkokunnan vaihtamiseen.

– Henkilökohtaisesti en osaa ajatella sellaista ratkaisua. Minut on kastettu luterilaisen kirkon jäseneksi. Oma kirkkoni on antanut minulle paljon.

– Tähän kirkkoon olen juurtunut ja siksi voin arvostaa myös muita uskontoja ja ottaa oppia siitä hyvästä, mitä niissä on.

– Pidän myös ortodoksisuudessa monia asioita arvokkaana, kuten heidän liturgiaansa, yhteistä jumalanpalvelusta, mutta ei arvostamiseen tarvita kirkon jäsenyyttä.

Pienikin saa olla reilusti oma itsensä

Tiirolan mukaan kirkon johtajien tapaamiset paavi Franciscuksen kanssa ovat aina tasa-arvoisia kohtaamisia.

– Vaikka meitä luterilaisia on eri puolilla maailmaa ”vain” 77 miljoonaa, voimme olla ylpeitä omasta kirkostamme ja samalla kuunnella tarkasti paavin viisaita sanoja.

Nykyihminen hakee mielellään uskonnollisia vaikutteita muualtakin kuin vain omasta kirkosta.

Kari Tiirola