Oulun urut kuntoon - korjaukset ja uusimiset on aikataulutettu kymmenelle vuodelle

Oulun seurakunnilla on yhteensä 26 urut. Valtaosa niistä on rakennettu vuosina 1961–1988.

– Urut ovat mekaanisia laitteita. Urut ovat keskimäärin yli 40-vuotiaita, joten peruskorjaustarvetta alkaa ymmärrettävästi olla, sanoo kanttori Juha Soranta.

Hänen johtamansa urkuselvitystyöryhmä teki muutama vuosi sitten kartoituksen, joka laittaa tärkeysjärjestykseen soitinten korjaus- ja uusimistarpeet.

– Kriteerinä oli, kuinka monia tilaisuuksia ja minkäkokoisia kävijämääriä urut paikallaan palvelevat. Lisäksi huomioitiin kohteiden kulttuurihistoriallinen arvo sekä tilojen kehittämismahdollisuudet, Soranta sanoo.

Useimpiin urkuihin ei ole koko niiden käyttöaikana tehty kuin pienimuotoisia huoltoja. Urut tarvitsevat kuitenkin myös puhdistushuoltoja ja toisinaan ilmenee isommankin korjauksen tarvetta.

Intiöön ehdotetaan uusia urkuja

Kaikista Oulun seurakuntien uruista on tehty kartoitus, joka laittaa soitinten korjaus- ja uusimistarpeet tärkeysjärjestykseen kymmeneksi vuodeksi. Lähimpänä – vuosina 2023–2024 – korjataan, päivitetään tai uusitaan Intiön kappelin, Kastellin kirkon sekä Pyhän Tuomaan kirkon urut.

Intiön siunauskappelin isoon saliin ehdotetaan pilliurkuja, pieneen saliin ensisijaisena vaihtoehtona pidetään virtuaaliurkuja.

Sorannan mukaan pienen salin olosuhteet ovat uruille erittäin haastavat.  Tila on kohtuullisen pieni ja talvella pidettävissä siunaustilaisuuksissa vuoroon lämmin ja vuoroon kylmä, kun suuret ulko-ovet avataan ja arkku sekä saattoväki siirtyvät hautausmaalle. Lisäksi nykyisten urkujen takana on ilmanvaihtoon tai lämmitykseen liittyvää laitteistoa, joka puhaltaa suoraa urkuja päin.

– Tällaisessa tapauksessa virtuaaliurkujen vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa, ne eivät ole niin arkoja lämpötilojen vaihtelulle.

Intiön isoon saliin puolestaan kaivataan urkuja, joiden sointi ottaisi paremmin huomioon, että kappeli on surulle omistettu tila.

– Nykyisten urkujen kevyt ja kirkas äänimaailma ei ole niin luonteenomainen hautajaistilanteissa. Suruun sopivat erityisesti matalat, lempeät äänensävyt.

Urut voivat olla mahdottomat huoltaa

Uusimistarve voi johtua myös siitä, että urkuja ei ole turvallista huoltaa.

– Esimerkiksi Kastellin kirkon urut ovat rakenteensa vuoksi suorastaan mahdottomat huoltaa, ja ne ovatkin olleet jo muutaman vuoden huoltokiellossa, Juha Soranta kertoo.

Julkisivupillien taakse pääsee työskentelemään vain noin 4 metrin korkuisilta tikkailta. Nykyään vaadittavat turvakaiteet ja huoltokäytävät puuttuvat kokonaan, eikä niitä tässä tapauksessa ole mahdollista rakentaa jälkikäteen.

Kastellin urut edustavat 1960-luvulle tyypillistä urkutyyliä. Tuolloin urkurakentamisessa koettiin Sorannan mukaan suuria haasteita.

– Kaikki tuolloin kokeillut uudet materiaalit ja tekniikat eivät valitettavasti ole ajan saatossa osoittautuneet kestäviksi ratkaisuiksi.

Toisenlainen esimerkki on Pyhän Tuomaan kirkon urut vuodelta 1972. Soitin ei kaipaa suurta remonttia: urkujen huollettavuutta parannetaan, pillit puhdistetaan ja soitin viritetään uudelleen.

Estetiikkaa ja arkkitehtuuria ei sovi unohtaa

Urkutilanteen kartoitus nosti esiin myös arvoihin liittyviä kysymyksiä.

– Pilliurut ovat käsityönä tehtyjä yksilöllisiä soittimia, jopa taide-esineitä. Ne kantavat mukanaan useiden sukupolvien historiaa, ja hyvin tehtyinä myös kestävät aikaa. Urkujen äänienvärien rikkautta ja tilassa syntyvää sointia ei ainakaan nykyisellään tavoiteta sähköisesti.

Sorannan mielestä avoimeen keskusteluun on syytä ottaa myös kirkkotilojen estetiikka.

– Kirkkosaleihin on viime aikoina syystäkin jouduttu tuomaan paljon niiden alkuperäiselle ilmeelle vierasta teknistä kalustoa. Voidaan kysyä, kuinka paljon kirkkotila tätä kehitystä kestää.

Soranta sanoo kokeneensa samanlaisia ajatuskulkuja kuin filosofi Esa Saarinen, joka viime vuoden Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaa valitessaan tutustui muun muassa Ylivieskan kirkkoon.

”Tilan pyhä kolminaisuus muistuttaa jokaisen omasta valosta, ajattelen, ja huomaan liikuttuvani katseen samalla kohottuessa taas ylös”, Saarinen kuvailee palkintoperusteluissa – mutta kun katse osuu sakastin ja alttarin välissä olevaan tekniseen tilaan, Saarinen joutuu toteamaan kuinka ”ylimaallisuuden kosketus on kadonnut arkisuuksien alle”.

– Kirkkorakennuksen sanattoman suuruuden kokemisessa ollaan valtavan ja herkän asian äärellä. Tila, myös sen äänimaailma, on kohdattava kunnioituksella. Tiedostava suhtautuminen ja näkökulmien laaja huomioiminen ovat välttämättömiä myös urkuinvestoinneissa, Juha Soranta sanoo.

Urut ovat osa kirkon arkkitehtonista ilmettä

Oulunsalon kirkon alkuperäisistä rakennuspiirroksista käy ilmi, että kirkon suunnitellut arkkitehti Julius Basilier oli hahmotellut 1891 valmistuneeseen kirkkoon myös urut. Niitä kirkkoon ei kuitenkaan koskaan saatu.

– Piirustukset nähtyäni tajusin, kuinka suuri vaikutus jo ihan visuaalisestikin voi olla uruilla, jotka saumattomasti istuvat kirkkosalin arkkitehtoniseen kokonaisilmeeseen, Juha Soranta sanoo.

– Urut myös soisivat luontevasti, jos ne olisivat alkuperäisten suunnitelmien mukaiset.

– Suunnitelmassa urut ovat sopusoinnussa urkuparven kanssa ja toisinpäin. Urkujen rakenne on suunniteltu siten, että koko kirkkosali toimii kaikupohjana. Silloin sointi ympäröi kuulijan, Soranta selittää.

– Basilierin suunnitelma on yksi vaihtoehtoisista ratkaisuista Oulunsalon kirkon uusiksi uruiksi. Parhaillaan kirkossa testataan virtuaaliurkuvaihtoehtoa. Nykyisiä urkuja parantamalla ei päästä toivottuun lopputulokseen.