Jumalan avulla eteenpäin

Kirkkoherra Marko Patronen kertoo kastejuhlasta, johon maatansa puolustava ukrainalainen isä kiirehti kaukaa sodan keskeltä.

Juhlaa vietettiin Kajaanissa, jonne pakolaisia saapui heti maaliskuun alussa.

– Tulijoiden joukossa oli äiti, joka oli synnyttänyt juuri ennen sodan alkamista, Patronen selvittää tapahtumaa.

Vaikka matka Ukrainasta Kainuuseen oli pitkä ja perilläoloaika lyhyt, halusi lapsen isä olla läsnä kastejuhlassa.

Pohjois-Suomen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraa Marko Patrosta tapahtuma koskettaa.
– Ukrainalaiset ovat hyvin uskonnollista kansaa. Uskonnonharjoitus näkyy heidän jokapäiväisessä arjessaan, hän toteaa.

Isä Marko Patronen uskoo tapaavansa ukrainalaisia pakolaisia pääsiäisajan jumalanpalveluksissa.

Pakolaiset haluavat ripittäytyä ja puhua

Ortodoksitaustaisia pakolaisia on tullut myös Oulun seudulle. He ovat jo osallistuneet Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalin jumalanpalveluksiin.

– Ensimmäiset kontaktit solmimme, kun kirkossamme vieraili pieni joukko naisia ja lapsia. He kaipasivat mahdollisuutta rippiin, katumuksen sakramenttiin, isä Marko Patronen kertoo.

– Tämäkin kertoo siitä, että uskonto on merkityksellinen osa ukrainalaisten elämää. Säännöllinen rippi on erityisen tärkeä slaavilaisille ortodokseille.

– Tänne saapuneilla pakolaisilla on suuri puhumisen tarve. Monet ovat joutuneet kokemaan paljon pahaa ennen turvaan pääsemistä. He tarvitsevat hengellistä huolenpitoa.

Marko Patrosen mukaan halu purkaa sodan aiheuttamia kokemuksia on iso haaste Suomen ortodoksiselle kirkolle.

– Syvimmät kokemukset tulisi voida kertoa omalla äidinkielellä, hän toteaa.

– Me tarvitsisimme venäjän kieltä taitavia pappeja. Pääkaupunkiseudulla työskentelee yksi ortodoksisen kirkon palkkaama ukrainalaistaustainen pappi, ja nyt toivomme, että hän pääsisi pian vierailemaan täällä pohjoisessa.

Isä Marko Patrosta lohduttaa se, että seurakuntalaiset voivat osoittaa monin eri keinoin ystävällisyyttään, vaikka yhteistä kieltä ei ole.

– Otamme pakolaiset avosydämin vastaan. Ortodoksit Oulun seudulla muodostavat yhteisön ja tähän joukkoon uudet tulijat pääsevät mukaan.

Oulussa ortodokseja on noin 1500 ja maantieteellisesti laajassa Pohjois-Suomen ortodoksisessa seurakunnassa jäseniä on hieman alle 5000.

Reaktio oli epäusko ja epätoivo

Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi, reagoi Marko Patronen uutiseen kuten moni muukin suomalainen:

– Ajattelin, ettei uutinen voi pitää paikkansa. Emmekö me ole oppineet, miten julmaa sodankäynti on.

– Erityinen suru tuli siitä, että tässä konfliktissa ortodoksit tappavat toisiaan.

Väkivaltaisuuksien alettua kirkkoherra päätti, ettei hänen seurakuntansa sisälle tuoda sodan vastakkainasettelua.

– Sanoin nämä terveiset seurakuntalaisille ja toiveeni on toteutunut. Monikulttuurisessa seurakunnassamme on pikemminkin yhdessä itketty surullisten tapahtumien johdosta kuin vedetty jakolinjoja.

Marko Patronen on tyytyväinen siihen, että Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on toistanut viestiä, ettei Venäjän hyökkäystä itsenäiseen Ukrainaan voi hyväksyä.

– Lopulta sodassa pahin vihollinen ei ole taistelun toinen osapuoli, vaan sota itsessään. Meistä tavallisista ihmisistä voi tulla sodassa hirviöitä toinen toisillemme.

Miten tästä mennään yhdessä eteenpäin?

Haastattelun lopuksi Marko Patronen saa vastattavakseen ikuisuuskysymyksen: miksi hyvä Jumala sallii kärsimyksen?

– Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Haluan mieluummin keskittää kaiken energiani siihen, että löydämme keinoja selvitä Jumalan avulla eteenpäin käsillä olevasta vaikeasta tilanteesta.

– Pakolaisten vastaanottamisessa olemme seurakunnassa vasta alkupisteessä. Meillä on vielä paljon työtä edessämme.

Lopulta sodassa pahin vihollinen ei ole taistelun toinen osapuoli, vaan sota itsessään. Meistä tavallisista ihmisistä voi tulla sodassa hirviöitä toinen toisillemme.

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä nimitetään juhlien juhlaksi. Pääsiäiseen valmistaudutaan kuukausien ajan, ja sitä myös juhlitaan pitkään.

FAKTAA

• Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta syntyi 1.1.2022, kun Oulun, Lapin ja Kajaanin ortodoksiset seurakunnat yhdistyivät.
• Lapin kappeliseurakunta kattaa lähes koko Lapin. Kappeliseurakunnan pääkirkko on  Rovaniemellä. Inarin kunnan alueella on kolme kirkkoa: Ivalossa, Nellimissä ja Sevettijärvellä, sekä tsasouna Keväjärvellä. Inarin alueen seurakuntalaisista suuri osa on kolttasaamelaisia.
• Kainuun kappeliseurakunta kattaa entisen Kajaanin seurakunnan alueen eli kaikki Kainuun kunnat sekä Vaalan kunnan.
• Metropoliitta Elia koordinoi Oulun hiippakunnan työtä pakolaisten hyväksi. Auttamistyötä ortodoksinen kirkko tekee yhdessä toisten kristillisten kirkkojen kanssa.