Lähetystyön konkari Olli Pitkänen: Epävarmoista ajoista mennään yli epäitsekkyyden avulla

16.5.22

Ovatko vanhat hyvät ajat takanapäin Suomessa ja luvassa aiempaa epävakaampi lähitulevaisuus? Lähetystyöntekijät ovat maailmalla nähneet, mistä toivo syntyy silloin, kun kansakunta kohtaa vaikeuksia


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Pixabay (pääkuva) .

Suomi ja Eurooppa ovat astuneet Ukrainan sodan seurauksena epävarmuuden aikaan. Lähetystyöntekijät kertovat, miten ihmiset selviävät maissa, joissa yhteiskunta ja viranomaiset eivät turvaa kansalaisilleen suomalaisille tuttua hyvinvointia.

Anja Markkanen
Asiantuntija, Thaimaa:

– Thaimaalaisen tukiverkosto koostuu läheisistä ihmisistä, perheestä, ystävistä tai seurakunnasta, mutta ei viranomaisista.
Kun joku seurakunnan jäsen sairastuu, toiset jäsenet – ja mahdollisesti seurakunnan pappi – lähtevät käymään sairastuneen luona. Hänen puolestaan myös rukoillaan.

– Hiljattain erään seurakunnan virtuaaliryhmässä kerrottiin seurakuntalaisen äkillisestä sairastumisesta.
Spontaanisti ihmiset lahjoittivat rahaa seurakunnan tilille sairaalakuluja varten, sillä sairastunut tiedettiin vähävaraiseksi.

– Thaimaan evankelisluterilainen kirkko on jakanut avustuspaketteja seurakuntien kautta, koska korona on lisännyt köyhyttä. Olemme saaneet lahjoituksena hygienia- ja ruokatarvikkeita, joista on koottu avustuspaketteja.
Esimerkiksi kansainväliset koulut ja muut yhteisöt ovat osallistuneet talkoisiin useita kertoja.

– Kirkko on luotettava avunjakaja, jonka kautta löytyvät eniten apua tarvitsevat.

Sairaanhoitaja Anja Markkanen ja hänen puolisonsa Jyrki lähtivät Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Thaimaahan jo yli 20 vuotta sitten.

 

Sara Dhakal
Nepalissa työskennellyt
diakoniatyöntekijä:

– Ihminen kestää lähes mitä tahansa, ellei joudu olemaan vastoinkäymisissä yksin. Yhdessä kaiken kestäminen on helpompaa.

– Jos suomalaisten parissa lisääntyy huoli omasta selviytymisestä, uskon, että yhteiset ruokailut auttavat eteenpäin selviytymisessä. Yhteiset ruokailut ja ylipäänsä yhteisöllisyys ovat tärkeitä ruokaturvassa, mutta ne vähentävät myös sosiaalista nälkää ja köyhyyttä.

– Nepal ei ole hyvinvointivaltio sellaisena kuin me suomalaiset hyvinvoinnin tunnemme. Nepalissa hyvinvointi ei perustu rahaan ja vaurauteen, vaan siihen, että ihmiset saavat toisiltaan apua. Olen nähnyt, että usein apu tulee kanssaihmisiltä oikeastaan saman tien, kun tarve syntyy.

– Ihmiset ovat toistensa turvaverkkoja.

Sara Dhakal ja hänen nepalilainen puolisonsa Prakash ovat asuneet Nepalissa.

 

Pia Pyhtilä
Tansaniassa työskennellyt lähetystyön asiantuntija:

– Erityisesti Itä-Tansaniassa vallitsee ajattelu, jossa ”me” on ennen ”minää”. Se tarkoittaa, että ihmiset ovat enemmän olemassa ja enemmän elossa, koska elämää eletään yhdessä.

– En usko, että elämänlaatumme heikkenisi, vaikka meille ei olisi jatkossa kaupassa tarjolla niin laajoja tuotevalikoimia kuin tällä hetkellä on. Hedelmätiskeillä on esillä kymmeniä eri hedelmiä ja esimerkiksi pesuaineissa tai aamiaismuroissa on valtava valinnanmahdollisuus.

– Voisimmeko tyytyä vähempään?

– Monien ihmisten näkökulmasta katsottuna me syömme lähes juhlaruoan myös arkipäivisin. Olisiko edes terveydellisesti turmiollista, jos yksinkertaistaisimme valintojamme ruokakaupassa?

– Luemme lehdistä innostuneina tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuttaneet kaupungista maaseudulle, kerrostalosta mökkiin, joka sijaitsee keskuksien ulkopuolella. Saatamme ihailla muutoksia, joissa pyritään tyytymään aineellisesti niukempaan elämään. Silti me samanaikaisesti tunnumme tarvitsevan kauppojen hurjaa tavaramäärää.

– Pärjäämme paremmin kansakuntana, jos huolehdimme toisistamme.

– Yksinäisyys alkaa väistyä, kun ryhdymme käymään toistemme luona kylässä. Vieraat eivät kaipaa siivottua kotia tai monen sortin tarjontaa, vaan seuraa ja ystävyyttä.

Oululainen Pia Pyhtilä on työskennellyt Tansaniassa miehensä Mikon kanssa.

 

Olli Pitkänen
Aluejohtaja, Thaimaa:

– Vaikka Suomessa on ryhdytty Ukrainan sodan seurauksena puhumaan epävarmemmista ajoista, on hyvä muistaa, että suuri osa maailmasta elää jatkuvassa epävarmuudessa tulevaisuuden suhteen.

– Leipä on meille suomalaisille itsestäänselvyys, mutta maailmanlaajuisesti se ei sitä ole. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisin hyvänä epävarmuuden lisääntymistä.

– Kun Suomesta lähdettiin aikoinaan evakkoon, kaikki edessä oleva oli lähtijöille tuntematonta. Vapaassa Suomessa olemme oppineet elämään melkoisessa varmuudessa. Kun puhutaan turvattomimmista ajoista, on hyvä pohtia, mikä on oma suhtautumisemme epävarmuuteen. Miten asennoidumme siihen?

– Myanmarin pakolaisten parissa olen nähnyt asennetta ”jospa huomenna asiat olisivat paremmin”. Se ei ole illuusio, kuvitelma, vaan toivo, jonka mukaan ojentaudutaan. Vaikka monella pakolaisella on vähän jaettavaksi, siitä huolimatta se vähä jaetaan. Lähimmäisyys nähdään niin tärkeänä asiana.

– Suomessa puhutaan, että ihmiset hamstraavat ruokaa itselleen. Ymmärrän käyttäytymisen silloin, jos tarkoituksena on antaa myös ympärillä oleville sitä, mitä itsellä on.

– Omassa kuplassaan ei voi lopulta kukaan selvitä pitkään, mutta jakaminen on selviytymiskeino. Epävarmoista ajoista mennään yli epäitsekkyyden avulla.

Olli Pitkänen on tehnyt lähetys-, kehitysyhteis- ja humanitaarista työtä 1980-luvun lopulta asti. Kuva: Anna Peltonen

 

Millaisia ajatuksia juttu sinussa herätti? Kerro, annan palautetta.

 

 

Lue lisää aiheesta:

article editorial Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen