Kolumni: Arvonlisäveroa vai armonlisäveroa?

Viime aikoina on ollut paljon puhetta arvonlisäveron korotuksista, ja moni onkin huolissaan, kuinka paljon lisähintaa arjen ostoksiin kertyy.

Olisiko jo aika ottaa käyttöön ihan uudenlainen vero – armonlisävero?

Tämä vero ei kiristä kenenkään kukkaroa, eikä se ole keneltäkään pois.

Päinvastoin, se tuo meille kaikille plussaa – ja mikä parasta, tämä vero on jo maksettu, ja vieläpä ristinpuulla.

Armonlisävero on kirkon tarjoama muistutus siitä, että emme kysy jäsenkorttia silloin, kun meiltä pyydetään apua.

Diakoniatyöntekijät ovat ikään kuin armonlisäveron asiantuntijoita – he tekevät pyyteetöntä työtä kaikenlaisten ihmisten parissa, joille elämä on tuonut eteen vaikeita tilanteita.

Armonlisävero käytetään suoraan ja lyhentämättömänä toivon liekin sytyttämiseen ja ylläpitämiseen, eikä armonlisäverolla ei ole korotuspaineita.

Uskon, että armolla on kysyntää.

Elämme aikaa, jossa jatkuva suorittaminen, kiire ja kilpailu ovat arkipäivää. Yhtä aikaa pitää olla tehokas työssä, läsnä perheessä, sosiaalisesti aktiivinen ja samalla levättävä ja palauduttava, pidettävä huolta itsestä, ulkonäöstä, hyvinvoinnista ja terveydestä.

Varmasti joku myös vastustaa armonlisäveroa.

Oikein odotan tätä keskustelua, sillä armosta kannattaa puhua. Armolla on kysyntää, koska se vastaa ihmisyyden perimmäiseen tarpeeseen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on.

Ja koska armo on Jumalan lahja, sitä ei tarvitse ansaita – se annetaan ilmaiseksi, ja se on juuri se, mitä monet meistä huomaamattaan kaipaavat.

Tässä välillä niin armottomalta tuntuvassa maailmassa minulla on sinulle viesti. Sinä riität ja kelpaat sellaisena kuin olet. Kaikkine karvoinesi. Sinusta välitetään ilman ehtoja.

Olet Jumalalle kallisarvoinen aarre.

Kirjoittaja on Oulun seurakuntien viestintäjohtaja.