Onneen ei tarvita suurta tai loistavaa

Nuusa Niskala sai pappisvihkimyksen kymmenen vuotta sitten.

– Minut vihittiin Kuhmon seurakunnassa. Vihkimys oli Wille Riekkisen viimeinen hänen toimiessaan Kuopion hiippakunnan piispana.

Niskalalla on takanaan tuore kokemus oppilaitospastorin työstä Oulussa.

– Oppilaitostyöhön siirtyminen tuli minulle oikeaan aikaan. Tunsin, että tarvitsen seurakuntatyöhöni uutta intoa.

Kokemus opetti, että kaikissa töissä on sekä hyvät että huonot puolensa.

Niskala kertoo miettineensä, millaisia muutoksia ajankulku on tehnyt seurakuntatyöhön.

– Mitkään kokoavat toiminnat eivät saa enää kansaa liikkeelle. Tärkeimmän työn ajattelen olevan ihmisten arjessa ja heidän elinpiirissään. Millään spektaakkeleilla ei työtä saada tehtyä, vaan olemalla arjessa yksi toimija muiden joukossa.

– Arkisella en tarkoita vähäpätöistä, vaan merkityksellistä työtä, Niskala tarkentaa.

Missä kaikkialla voisimme palvella?

– Mielikuva papin työstä on viikonloppupainotteinen. Jumalanpalvelukset ja myös kirkolliset toimitukset – häät, ristiäiset ja hautajaiset – painottuvat viikonvaihteisiin.

– Papin työ on kuitenkin paljon muutakin. Se haastaa miettimään, missä voisimme olla palvelemassa ihmisiä.

– Sekavan ja keskeneräisen maailman keskellä ihmiset eivät kaipaa ulkoa opeteltuja vastauksia, vaan sitä, että heitä kuunnelllaan.

– Elämä on jatkuvaa oppimista uuteen. Maailma menee koko ajan hullummaksi, ja me tarvitsemme toisiamme.

Avoimin mielin kohtaamisiin

Niskala kertoo, että hänen lähtökohtansa kohtaamisissa on aina avoin.
– Tilanteet opettavat. Olen yhtä hämmentynyt monien asioiden äärellä, kuin kohtaamani ihmiset. Olen kuitenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä itsessäni. Pystyn kannattelemaan ihmisten taakkoja.

Niskala kokee, että kohtaamiset ihmisten kanssa ovat papin työssä parasta:
– Olen kiinnostunut elämän reuna-alueista. Tilanteista, joihin emme voi mennä valmiiden ohjeiden tai vastausten kanssa.

Ilo omasta kodista ja röökistä silloin tällöin

– Onnen hetket voivat tiivistyä elämässä hyvin pieniin asioihin. Miksi haalia omaisuutta, tavaraa, Niskala kysyy.

– Kohtasin työssäni ihmisen, joka kertoi arjestaan näin: ”Minulla on katto pään päällä, sänky, jossa voin nukkua ja aina silloin tällöin voin polttaa röökin ruuan päälle.” Onnen hetket tuntuvat tiivistyvän arkisiin asioihin.

– Oppilaitostyö toi minulle varmuutta siihen, että papin työtä voi tehdä monessa paikassa.

– Olen saanut olla mukana monenlaisissa tilanteissa, joissa olen oivaltanut perustyöni hienouden.