Miten papista tulee pappi? – Kirkon tutkimusjulkaisu avaa papiksi kasvamisen matkaa

Papiksi suuntautuvan ei pappisvihkimyksessä tarvitse olla vielä valmis pappi, vaan olennaista on valmius hengellisyyden hoitamiseen, kehittymiseen ja työssä oppimiseen läpi uran.

Muun muassa tämä käy ilmi alkuvuodesta ilmestyneestä kirkon tutkimusjulkaisusta.

Kati Tervo-Niemelän, Veli-Matti Salmisen ja Noora Palmin toimittama tutkimusjulkaisu on osa Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisujen sarjaa, jossa on tutkittu kirkollisilla aloilla opiskelevien kasvua kirkon työntekijäksi.

Riitänkö, osaanko?

Teologian maistereista noin puolet suorittaa tutkinnon, joka antaa kelpoisuuden papiksi. Heistä noin kolme neljästä saa aikanaan myös pappisvihkimyksen.

Pappeuteen ja siihen vihkimiseen liittyy usein monenlaista pohdintaa ja kysymyksiä: riitänkö, kelpaanko, osaanko, haluanko?

Siirtymä teologian opiskelijasta teologian maisteriksi ja sen jälkeen pappisuralle on monelle enemmän kuin vain siirtymä opinnoista työelämään.

Papiksi ei vain siirrytä tai haeta, vaan pappina toimiminen edellyttää pappisvihkimystä.

Pappeuteen ja siihen vihkimiseen liittyy usein monenlaista pohdintaa ja kysymyksiä: riitänkö, kelpaanko, osaanko, haluanko?

Teologista yleissivistystä ja kiinnostusta ihmisiin

Papin viran hoitaminen edellyttää laajaa teologista yleissivistystä.

Tiedollisen osaamisen rinnalla papin työssä tarvitaan kiinnostusta ihmisiin sekä hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä olla lähellä ihmistä ja kykyä olla esillä.

Seurakunnissa on ajoittain havaittu, että harjoittelemaan tulleen teologian ylioppilaan osaaminen ja kokemukset seurakuntatyössä ovat kovin niukkoja.

Kolmas ulottuvuus liittyy hengelliseen elämään. Papin tehtävä on kutsua ja opastaa ihmisiä Pyhän ääreen ja elää itsekin uskonyhteisön jäsenenä.

Pappisvirkaan vaadittavan teologisen tutkinnon tavoitteena on antaa opiskelijalle pappisviran itsenäisen hoitamisen kannalta välttämättömät tiedot ja osaaminen.

Seurakunnissa on ajoittain havaittu, että harjoittelemaan tulleen teologian ylioppilaan osaaminen ja kokemukset seurakuntatyössä ovat kovin niukkoja.

Vahvuutena kohtaaminen, puutteita raamattutiedossa

Tutkimusjulkaisussa osaamista tarkastellaan erityisesti työuran alussa olevien pappien oman kokemuksen näkökulmasta.

Virkaiältään nuoret papit kokevat osaamisensa painottuvan ihmisten kohtaamiseen ja jumalanpalveluselämään.

Lisää osaamista moni kaipaa muun muassa Raamatun tuntemukseen ja nuorten kohtaamiseen. Myös muun muassa kirkon missio, globaali vastuu sekä sielunhoito saatetaan tuntea puutteellisesti.

Koulutukseen vetää muukin kuin halu papiksi

Tutkimuksessa nostetaan esille monia muutoksia, jotka heijastuvat teologian opiskeluun, opiskelijoiden rekrytoitumiseen kirkon tehtäviin ja heidän toimintaansa kirkon työssä.

Selkeä trendi on esimerkiksi se, että teologian opiskelijoiden kirkollinen tausta on ohentunut.

Riittääkö kirkon tuki nykyisellään papiksi suuntautuville opiskelijoille vai pitäisikö yhteyden kirkon virkaan opiskeleviin olla vahvempaa?

 

Kun vielä vuonna 1997 opintonsa aloittaneista 93 prosenttia kertoi kuuluvansa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vuonna 2020 kirkkoon kuuluvien osuus oli 77 prosenttia.

Myös uskoa tärkeänä pitävien sekä viikoittain uskonnolliseen tilaisuuteen osallistuvien määrä on vähentynyt.

Koska yhä harvempi teologiaa opiskeleva on valmiiksi kiinnittynyt kirkon ja paikallisseurakunnan toimintaan, opintojen aikaiset kontaktit kirkkoon tulevat entistä merkityksellisemmiksi.

Tutkimusjulkaisu nostaa esiin kysymyksen, riittääkö kirkon tuki nykyisellään papiksi suuntautuville opiskelijoille vai pitäisikö yhteyden kirkon virkaan opiskeleviin olla vahvempaa.

Lähde: Kirkon tutkimusjulkaisu: Opinnoista pappisuralle: Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset 

Opiskelua läpi uran

Kati Tervo-Niemelän, Veli-Matti Salmisen ja Noora Palmin tutkimusjulkaisussa todetaan, että papiksi suuntautuvan ei pappisvihkimyksessä tarvitse olla vielä valmis pappi, vaan olennaista on valmius hengellisyyden hoitamiseen, kehittymiseen ja työssä oppimiseen.

Esimerkiksi vuoden 1686 kirkkolaissa olevassa pappisvalassa luvataan: ”Minä tahdon myös wuosiwoudelda ja jocapäiwä itzeni aina parammaxi harjoitella Jumalan Sanas / ja wahwista minuani Uscon Cappalitten tiedosa / nijn hywin cuin muisa minun tarpellisis kirjallisis Harjoituxisani aina etziä hywä edeskäymistä / ja en nijtä millän muoto unhotta eli maahan lyödä”.

Teologian kandidaatin tutkinto on entistä enemmän yleistutkinto.

Suuntautuminen teologien keskeisiin asiantuntijatehtäviin, kuten opettajaksi ja papiksi, tapahtuu vasta maisterin tutkinnon aikana.

Kirkon työelämään ja pappisviran hoitamiseen liittyvät taidot ja tiedot hankitaan yhä enemmän seurakunnissa toteutetuissa työelämäopinnoissa.