Testamenttivaroin saatiin kohtaamista ja hyvinvointia sadoille

Vuonna 2018 kuollut Marja Wainio testamenttasi Kirkon keskusrahastolle 309 000 euroa ”kirkon diakoniatyön suorittamaan vanhusten hoitotyöhön”. 

Testamenttivarat jaettiin eri puolille Suomea. Varoilla toteutettiin toimintaa ja kokeiluja, jotka edistävät vanhusten terveyttä ja hyvinvointia.

– Erilaiset hyvinvointiin liittyvät palvelut ovat tämän päivän hoitotyötä, sanoo Marja Posio, joka toimi projektityöntekijänä tammi–kesäkuussa toteutetussa Kohtaamista ja hyvinvointia ikäihmisille -hankkeessa.

Jalkahoitoja, parturointia, hierontaa

Hankkeen ohjausryhmä ryhtyi kartoittamaan, mitä 25 000 eurolla voisi saada aikaan. Lopulta pystyttiin tarjoamaan jonkin hyvinvointipalvelun 374 ikääntyneelle vähävaraiselle oululaiselle.

 – Se on aika mukava määrä, Posio iloitsee.

Kysyttyjä ja toivottuja olivat ennen kaikkea jalkahoidot, parturi- tai kampaamokäynnit sekä hieronnat. 

– Kun haastattelimme ikäihmisiä, jotkut kertoivat niin pahoista känsistä, että ne vaikeuttavat jo kävelemistä. Eräs ikäihminen puolestaan iloitsi valtavasti päästessään parturi-kampaamoon – hän ei ollut elämänsä aikana päässyt käyttämään sellaista palvelua kuin kahdesti.

– Jos ihmisellä on vähän rahaa käytössään, juuri näistä hyvinvointipalveluista pitää säästää ensimmäiseksi, vaikka mieltä voisi kummasti piristää jo se, että hiukset ovat siistit, tietää diakoniatyötä tekevä Posio.

Eristyneisyys  on korona-aikana ollut valtavaa

Arviolta puolet ikäihmisistä sai hyvinvointipalvelun kotonaan esimerkiksi siitä syystä, että liikkuminen oli jo huonoa.  Toinen puolikas palvelun saaneista pystyi kulkemaan itsenäisesti palvelua tarjoavan yrittäjän luo.

Hankkeella tarjottiin hyvinvointipalveluita, mutta samalla se oli etsivää vanhustyötä ikääntyneiden parissa.

 – Sekä meille seurakunnan työntekijöille että mukana olleille yrittäjille kävi selväksi, että monella ikäihmisellä yksinäisyys on ihan käsin kosketeltavaa. Läheiset saattavat asua kaukana ja pelko koronatartunnasta on saattanut johtaa siihen, että kotoa ei ole uskallettu poistua pitkiin aikoihin juuri minnekään. 

Hankkeella tarjottiin hyvinvointipalveluita, mutta samalla se oli etsivää vanhustyötä ikääntyneiden parissa.

– Sosiaalinen kanssakäyminen lisää ihmisen hyvinvointia, joten kotoa lähteminen silloin tällöin olisi oikein suotavaa.

– Eristyneisyys on ollut valtavaa: eräskin nyt palvelun saanut kertoi lähteneensä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen liikkeelle – nyt kun oli mahdollisuus päästä  kampaajalle. 

Vapaaehtoisia koulutettiin kotikäyntien tekoon

Puoli vuotta kestäneen hankkeen aikana myös koulutettiin vapaaehtoisia. 

– Haimme kotikäyntien tekemisestä kiinnostuneita vapaaehtoisia ja heitä löytyikin kuutisenkymmentä.  

– Koulutustilaisuuksissa vapaaehtoiset tutustuivat oman seurakuntansa diakoniatyöntekijöihin. Nyt heidän on helppo ilmoittautua kotikäyntityyppiseen vapaaehtoistyöhön tutun työntekijän kautta. 

Kohtaamisia käytiin läpi kulttuurihyvinvoinnin näkökulmasta.  

– Oulun seurakuntien vanhustyön pastorin Miia Jokirannan ja kirkkomuusikko Taina Voutilaisen kanssa koulutuksessa olleet miettivät, minkälaisia ihan tavallisia, hyvinvointia ja hyvää mieltä lisääviä asioita siellä kotona arjessa voi tehdä: voisiko ikäihminen esimerkiksi elvyttää vanhan harrastuksensa tai aloittaa kenties ihan uuden, Posio antaa esimerkin.