Panhuilu ja urut soivat tunnelmallisesti Limingan kirkossa

Elias Niemelän mukaan konsertissa on luvassa yleisöystävällistä, virtuoosista ja tunnelmallista musiikkia.

– Kukaan ei meidän konsertissamme tylsisty, Niemelä lupaa. 

– Musiikki on klassista, mutta siinä on myös viihteellisiä elementtejä, joita soitinyhdistelmä jo itsessään siihen tuo. 

 Stefan Stanciu pitää panhuilua ja urkuja erinomaisena yhdistelmänä. 

– Ne sopivat tosi hyvin yhteen. Panhuilu rikastuttaa urkujen äänimaailmaa ja soitinten välillä on kaunis harmonia.

Elias Niemelä on oululainen konserttiurkuri ja urkualan yrittäjä, Stefan Stanciu on helsinkiläinen muusikko, säveltäjä ja musiikkipedagogi. He konsertoivat yhdessä eri puolilla Suomea.

Stanciun ja Niemelän konserteissa kuullaan tunnettuja klassisia kappaleita, jotka useimmiten on sävelletty alun perin jollekin muulle instrumentille. Taiteilijaduo tekee niistä konsertteihinsa persoonallisia omia sovituksia. Lisäksi ohjelmistoon kuuluu elokuvista tunnettuja teemoja.

Yhteisten esiintymisten ohjelmisto syntyy paljolti ”panhuilu edellä”:  

– Soittimen teknisten rajoitteiden vuoksi kaikki musiikki ei välttämättä kuulosta hyvältä panhuilulla soitettuna. Tämä pitää huomioida kappalevalinnoissa. Ja tietysti myös konsertin luonne vaikuttaa ohjelmistoon, Stanciu summaa.

Noin tunnin mittaiseen konserttiin Stanciu etsii ja ehdottaa usein myös kappaleita, joita ei ole koskaan aiemmin esittänyt.

Stanciu säveltää uutta musiikkia panhuilulle

Panhuilulle sävellettyjä kappaleita ei juurikaan ole. Stanciu säveltääkin parhaillaan soittimelle uutta musiikkia.

– Esimerkiksi pianoon, viuluun tai poikkihuiluun verrattuna panhuilu on marginaalisoitin. Panhuilulla ei ole traditiota klassisessa musiikissa, viihdemusiikin puolella kylläkin.  

Esimerkiksi elokuvaan Once Upon a Time in America sävelletyt panhuiluteemat ovat jääneet elämään, samaten Kill Bill -elokuvan kautta ison yleisön tietoon noussut The Lonely Shepherd. 

– Jokainen panhuilisti osaa tämän kappaleen. Itsekin olen Yksinäisen paimenen soittanut satoja kertoja, koskaan kyllästymättä. Limingan konsertissa kuullaan siitä panhuilulle ja uruille tekemäni sovitus, Stanciu kertoo.

Niemelä haluaa vaikuttaa urkumielikuviin

Niemelän ja Stanciun yhteiskonserteissa esiintyy kaksi tasavertaista soittajaa.

 – Urkurina en ole pelkkä säestäjä, vaan säestän solistisesti, Niemelä sanoo.

Niemelän mukaan joidenkin soittimien kanssa saa olla tarkkana, etteivät urut jyrää niiden ääntä. 

– Panhuilun kanssa sitä vaaraa ei ole. Urkuja saa käyttää rikkaastikin ilman että panhuilu jäisi niiden alle.

Urut ovat kaikkea muuta kuin pelkkä virsisoitin.

– Elias Niemelä

Niemelä on toiminut konserttiurkurina yhdeksän vuotta. 

– Koko urani ajan olen pyrkinyt avartamaan ihmisten käsitystä urkumusiikista. Ehkä voi sanoa, että olen jonkinlainen urkumusiikin influensseri, Niemelä miettii.

– Urut ovat kaikkea muuta kuin pelkkä virsisoitin. Vähitellen on alettu huomata, että uruilla on mahdollista soittaa aivan mitä tahansa. 

Urkujen monipuolisuutta Niemelä tuo esiin myös sosiaaliseen mediaan jakamillaan videoilla. 

– Somessa moni pääsee huomaamaan: ai, urkumusiikki voi olla tuollaistakin! 

Intomielisenä saabistina Elias Niemelä on tehnyt sävellykset kaikista omistamistaan Saab-malleista. 

– Toccata 96, Toccata 900 ja Toccata 9000 syntyivät vähän vitsillä, mutta niistä on tullut tosi tykättyjä. 

Niemelä toimii myös hääurkurina ja Saab-sarjan sävellyksiä pyydetään usein  häämarssiksi. 

– Hääpareille olen aina sanonut, että tällainen häämarssi tietää vauhdikasta mutta turvallista liittoa, Niemelä naurahtaa.

Facebook-sivuillaan Niemelä on joskus todennut, että Pohjois-Pohjanmaalla ei päästä hirveästi pröystäilemään isoilla uruilla tai pitkillä jälkikaiuilla, mutta hienoja soittimia täältäkin löytyy. 

Akustisesti Suomen parhaiden esiintymistilojen joukkoon Niemelä nostaa Kemin kirkon. 

– Myös Helsingin musiikkitalo on maailmankin mittakaavassa hieno.

Niemelä soitti siellä viime syksynä 1200 kuulijalle. Seuraava oma konsertti samaan paikkaan on tuossa syksyllä 2027.

Kouluikäinen Stefan oli aikansa lapsitähti

Stefan Stanciun pääinstrumentti saattaisi olla nyt piano, jos hän 4-vuotiaana olisi siitä innostunut. 

– Isäni oli muusikko, jonka pääsoittimet olivat piano ja harmonikka. Hän rupesi opettamaan minulle pianonsoittoa, mutta se ei ollut ollenkaan minun juttuni.

Isä toivoi pojalle jotakin musiikkiharrastusta. Koska suvussa oli 1970-luvun maailmankuulu panhuilisti Simion Stanciu, oli luonteva kokeilla panhuilua. 

Ala-asteikäinen Stefan tykästyi soittimeen, treenasi soittamista koulunkäynnin ohessa ja opiskeli musiikin teoriaa.

Ensimmäinen levy julkaistiin, kun Stefan oli 9-vuotias. Pian hän oli koko Suomen tuntema ”Panhuilupoika”, jolla oli televisioesiintymisiä Pikku Kakkosesta Levyraatiin. Lisäksi lähes joka viikonloppu oli konserttiesiintymisiä eri puolilla maata. 

Stanciu oli aikansa lapsitähti, mutta esilläolo ja kiertäminen ei koskaan tuntunut raskaalta. 

– Kasvoin siihen, se oli osa minua ja minun elämääni. Edelleen tykkään olla liikenteessä, viihdyn reissussa.

Stanciu on vieraillut kamarimusiikkikokoonpanoissa sekä sinfoniaorkesterien ja puhallinorkestereiden solistina ja konsertoinut Suomen lisäksi myös ulkomailla.

Panhuilu ja urut ovat erinomainen yhdistelmä.

Niiden välillä on kaunis harmonia.

-Stefan Stanciu

Stefan Stanciu soittaa niin sanottua eurooppalaista panhuilua. 

– Se taipuu mihin vain musiikkilajiin. Itselleni tärkeää on aina ollut klassinen musiikki, mutta mieluisia ovat myös viihdemusiikki ja maailmanmusiikki.

Panhuilua Stanciu kuvaa lyyriseksi soittimeksi, jonka äänenväri on pehmeä ja lämmin. 

Sointi sopiikin hyvin kaihoisiin, mollivoittoisiin kappaleisiin, joista Stanciu kovasti pitää.

Konsertissa paljastamme joka kerta omaa sielunmaisemaamme.

Siksi tuntuu aina hienolta,

jos sitä on jakamassa suuri kuulijakunta.

Konsertin jälkeen kuulijat tulevat usein Niemelän ja Stanciun juttusille. 

– Meitä saatetaan tulla kuuntelemaan 100–200 kilometrin päästä, joskus kauempaakin, Stanciu on kuullut. 

– Se, että ihmiset tulevat kuuntelemaan meitä onkin melkeinpä parasta palautetta. Ja voi kai palautteeksi laskea senkin, että esiintymistämme jaetaan videoklippejä sosiaalisessa mediassa, Niemelä sanoo. 

– Konsertissa paljastamme joka kerta omaa sielunmaisemaamme. Siksi tuntuu aina hienolta, jos sitä on jakamassa suuri kuulijakunta, Stanciu toteaa.

• Panhuiluin superuruin -konsertti Limingan kirkossa 22. syyskuuta kello 18. Vapaa pääsy.